Hakuehdot: sisältää aamiaisen. Siinä ensimmäinen ruksittava kohta, kun on reissu tiedossa ja majapaikan etsintä alkaa. Lomamatkojen majoituspaikoissa voi tinkiä monesta muusta asiasta, mutta ei kunnollisesta aamiaisesta. Periaate pudottaa monta muuten houkuttelevaa (usein Airbnb-tyyppisiä huoneistoja) majoituspaikkaa pois pelistä. Puh, pah, tästä pelistä pois, vaikka olisi tarjolla satasuuttiminen poreamme kullatuin hanoin koristellussa kylppärissä, viiden neliön sänky ja hulppeat kaupunkinäkymät kahdeksaan ilmansuuntaan. Loma- ja vapaa-ajan reissuilla pitää päästä valmiiseen aamiaispöytään.
Parhaisiin aamupalaunelmiin eivät suinkaan kuulu luksushotellien (ei niistä tosin ole kokemustakaan…) hopeavadeilla tarjottavat hanhenmaksapallerot eivätkä jättimäisten hyvätasoistenkaan ketjuhotellien standardisoidut tarjottavat vaan pienehköjen, jo parhaat päivänsä nähneiden mutta perussiistien boutique-hotellien paikallisella twistillä laaditut aamuappeet, jotka tarjotaan hieman sokkeloisissa ja pienehköissä monisoppisissa aamiaissaleissa.
Perussekasyöjän makuni ei välttämättä vaadi aamiaiselle nakkeja (ei ainakaan niitä lähes harmaita jauholötköjä) eikä pekonia (ei ainakaan niitä pilalle mustaksi koppuraksi kärtsättyjä kiekaleita), mutta kananmunaa pitää olla. Mieluiten taidolla tehtyä munakokkelia, joka voittaa hyydykkeen ja peruspaistetut valkuaiskeltuaiskokonaisuudet mennen tullen.
Aamu onnistuu leikkeleittäkin, mutta juustoitta katettu aamupalapöytä voi sen sijaan nostattaa jo pikkukiukkua.
Ja mitä muuta saisi olla? No, tomaattia, kurkkua, mehua, mysliä, luonnonjogurttia, hilloa, hedelmiä… ja kahvia kiitos! Kofeiininhimoiselle kahvi on tietysti aamupalapöydänkin kunkku. Parasta on, jos majapaikassa on kallis kahvikone, joka pörisee ja höyryää tuoretta silmänaukaisijaa mukillisen toisensa perään. Kahdella viime reissulla olen hörinyt päivää käyntiin cafe lattella, jolle eräs ravintola-alan rummuttaja vihjasi antamaan tummaa luonteikkuutta sekoittamalla siihen pari kolme espressokupillista. Toimii.
Se, mikä ei kuulu omiin aamiaishetkiini edes kotimaisemissa, on kännykän näpelöinti. Vannoutuneena dinomedian kannattajana sanomalehden silmäily on ok, mutta muun välineistön vuoro on vasta myöhemmin. Tämä silläkin uhalla, että kännykkä voisi tarjoilla jotain hyvinkin mielenkiintoista ja hyödyllistä sisältöä, kuten Hankkiudu ottamaan aurinkoa alastomana mahdollisimman korkean uv-indeksin aikana -haaste.
Tämän vuoden toistaiseksi ehtoisin aamiaistunnelma oli eräässä helsinkiläishotellissa, jossa ystävällisen tomerana häärännyt saliemäntä suihki pöytiä puhtaaksi hutiloimatta, toivotti tunnin aikana hyvät huomenet noin 30 kertaa ja kieliä vaihdellen ja huomasi vielä lähtiessäkin huikata kaikille hyvät päivänjatkot.
Sampsa Hakala