PUNKALAITUMEN Vehkajärven rannalla, seurakunnan leirimajalla juhlittiin lauantaina 30-vuotiasta Vehkajärven Suojeluyhdistystä.
– Yhdistys on toiminut 30 vuotta ja tehnyt äärettömän tärkeää työtä. Nyt ollaan menossa hyvään suuntaan, mutta kaikkien panosta tarvitaan edelleen, sillä tämä työ on sellaista, että se ei lopu, vaan järven tilaa pitää ylläpitää ja se pitää säilyttää tällaisena kuin se on nyt, yhdistyksen puheenjohtaja Outi Uusi-Kouvo sanoi tervetuliaissanoissaan.
Yhdistyksen puheenjohtajana vuoden toiminut, koko ikänsä Vehkajärven rannalla mökkeillyt Uusi-Kouvo on itse nähnyt järven veden kunnon kehityksen kolmen sukupolven varttuessa järven rannalla.
– Jaksan aina kertoa, että kun olin itse pieni, järven vesi oli niin kirkasta, että pohjaan näki hyvin. 30 vuotta sitten, kun omat lapseni olivat pieniä, vesi oli kuitenkin huonoa, usein uimakelvotonta. Nyt kun lapsenlapset ovat pieniä, ei kesällä ole sellaista päivää, etteikö järvessä voisi uida, Uusi-Kouvo kertaa.
Tilaisuudessa jaettiin myös tunnustuksia, sillä yhdistys tahtoi juhlavuoden kunniaksi muistaa yhteistyökumppaneitaan. Kaiverretuilla laatoilla ja ruusuilla muistettiin vesialueen omistaja Mikko Huhtalaa, yhdistyksen johtokunnan pitkäaikaisia jäseniä Teemu Perhoa ja Kimmo Ojalaa sekä Punkalaitumen Kuntoa, jonka puolesta muistamisen oli ottamassa vastaan Tuula Pitkänen.
Kimmo Ojalan vaimo Heli Ojala muisteli heidän olleen mukana yhdistyksen toiminnassa “kokolailla alusta lähtien”. He matkustavat Tampereelta mökilleen Vehkajärven rannalle lähes joka viikonloppu ja aina loma-aikoina nauttimaan maaseudun rauhasta.
– Kun mökkimme valmistui vuonna 1992, ajattelin, että jos järvestä ei muuta hyötyä ole, niin ainakin näkee kauniin maiseman. Nykyään ei tarvitse estellä lapsia uimasta, Heli Ojala muistelee.
Tunnustusten jakamisen jälkeen lauantai-iltapäivää jatkettiin rennon oleskelun, jutustelun ja hyvän musiikin parissa. Halukkaat saivat onkia, uida tai vaikkapa kisata tikanheitossa.
Laiturin päästä kuuluikin riemunkiljahduksia, kun seitsemänvuotias Iivari Kallio sai mato-ongella särjen.
– Tää on mun elämäni eka kala. Ensin sain yhden, mutta se irtosi, niin yritin vielä, ja sitten sain, nuori kalamies kertoi innoissaan.
Pieni kesäsade teki ilmasta juuri sopivan kalastukselle, lastensa kanssa ongella ollut Heikki Jonkka arveli. Hän on yksi Vehkajärven rantojen yli kahdestasadasta mökkiläisestä.
– Kyllä yhdistyksen toiminnalla on ollut tosi iso vaikutus veden kuntoon. Kun muistelen omaa lapsuuttani, alkukesästä saattoi olla muutama päivä, kun pääsi uimaan, mutta sen jälkeen vesi meni ihan puuroksi, Jonkka kertoi.
Oona Tepponen
