Puolitoistavuotias sai pistoksen ja värikkään laastarin reiteen. Vanhemman kouraan ojennettiin palautelappunen. Asiakastyytyväisyyttä mitataan jo neuvolassakin.
Käyttäjäkokemusten kerääminen on tuiki tarpeellista palveluiden kehittämisen vuoksi, mutta samaan aikaan se on kokenut hienoisen inflaation. Enää ei pääse pistäytymään edes maitokaupassa ilman, että sähköpostiin kilahtaa pyyntö kertoa onnistumisista. Siksi hetket, jolloin palautetta antaa mielellään, ovat melko harvinaisia. Neuvolaa arvioin kuitenkin ilomielin.
Kokemukset neuvolasta ja ylipäätään lapsiperheiden palveluista varmasti vaihtelevat, mutta omasta mielestäni Loimaan äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajilla on ihailtava kyky tukea arjessa ja tuupata oikeaan suuntaan silloin, kun pieni kannustus on paikallaan. Ympäröivä maailma kertoo mielellään niistä asioista, joista pitäisi vanhempana suoriutua paremmin, mutta neuvolassa perheiden tilannetta katsotaan jämäkän empaattisesti.
Omalla kohdallani positiivisiin kokemuksiin vaikuttanee se, että lapsen kanssa ei ole ollut suurempia huolia. Ei siis ole tarvinnut selviytyä palveluviidakosta tai vaatia tutkimuksia. Ylipäätään huoli oman lapsen voinnista voi kuormittaa niin, että sujuvatkaan palvelut eivät välttämättä täytä perheen toiveita ja tarpeita, sillä optimitilannehan olisi, että terveyshuolista ei tarvitsisi kantaa taakkaa.
Loimaalaisena voin olla iloinen siitä, että neuvolapalvelut sijaitsevat lähellä. Nyt, kun hyvinvointialueet ovat karsimassa toimipisteitä ja Varha on sulkemassa neuvolapalvelut muun muassa Oripäästä, olen paljon pohtinut sitä, olisinko valmis kulkemaan neuvolaan kauemmas. Olisihan se vastenmielistä.
Neuvolapalvelujen tulisi sijaita lähellä. Vastasyntyneen kanssa neuvolassa käydään hyvin taajaan verrattuna vaikkapa siihen, kuinka usein ihminen tarvitsee hammashoitajaa tai ensiapua. Taipaleen taakse lähteminen on kuormittavaa, ja rikkonaisten öiden sekä uuden arjen opettelun vuoksi sitä toivoisi mahdollisimman vähän stressitekijöitä.
Digipalvelut eivät korvaa neuvolasta saatavaa lähipalvelua, vaikka tuoreet vanhemmat ovatkin pääasiassa tietoteknisten kykyjen puolesta valmiita sähköiseen asiointiin synnytysvalmennuksista lähtien. Koen äärettömän tärkeänä sen, että terveydenhoitaja näkee lapsen ja vanhemman kasvotusten ja voi arvioida kummankin vointia, myös sitä osaa, joka jää verbaalisen viestinnän taakse.
Liikkuvat palvelut voisivat optimitilanteessa turvata kohtaamiset, mutta pelkäänpä, että tässäkin mallissa menetettäisiin mahdollisuus tuttuun ja turvalliseen terveydenhoitajaan, joka tuntee perheen kokonaistilanteen.
Tehostamispaineet hönkivät sektorilla kuin sektorilla. Siksi pieni pessimisti minussa pelkää, että jonkin palvelun vuolas kehuminen antaa vääränlaisen signaalin. ”Tuollapa asiat ovatkin niin hyvin, että palvelutasosta on mahdollista nipistää.” Kaikella riskillä kuitenkin haluan lähettää kiitokseni arvokasta työtä tekeville rautaisille ammattilaisille.
Katriina Reijonen