LOIMAA Vuonna 1949 valmistunut rintamamiestalo ei ole juuri muuttunut 75 vuoden aikana. Eikä ole ollut tarkoituskaan. Nuorempana Aki Rauhala oli ehdotellut isoisälleen, josko taloa hiukan paranneltaisiin sieltä sun täältä. Isoisä ei kuitenkaan suostunut sellaiseen ikinä.
– Hänen vastauksensa oli aina, että kyllä tämä mun aikani kestää.
Nyt Rauhala ei halua itsekään tehdä taloon muutoksia kuin sen verran, että se säilyy kunnossa. Esimerkiksi tänä kesänä se sai uuden maalipinnan, joka on hyvin lähellä alkuperäistä sävyä. Myös alalaidastaan pehmentyneet päätylaidat uusittiin, mikä kuitenkin hiukan nyt harmittaa Rauhalaa. Jälkeenpäin ajatellen ne olisi kannattanut hänen mielestään vain katkaista ja uusia huonoksi menneet pätkät.
Rauhalan Arlammiksi nimeämä talo on hänen ensimmäinen kotinsa. Hän asui talon yläkerran pienessä huoneistossa vanhempiensa kanssa, kunnes perhe muutti jonkun vuoden päästä naapuritontille. Monet hyvät muistot elävät edelleen.
Petäjoelta kotoisin ollut Eino Arlammi (syntymänimeltään Ahlberg, 1904–1989) osti vaimonsa Toinin (os. Hakala, 1918–2008) kanssa puolen hehtaarin tontin. Eino oli Lapin sodan käynyt sotaveteraani, ja veteraanistatus toi oikeuden tontin hankkimiseen. Sodasta Eino ei Rauhalan mukaan koskaan enää puhunut, vaan elämässä käännettiin uusi sivu.
Talo rakennettiin tarkkojen suunnitelmien mukaan, ja Rauhala sanoo sen olevan täysin tyyppitalo.
– Mitään muutoksia rakennusvaiheessa ei saanut tehdä edes toivomuksesta.
Niinpä, kun piirustuksiin oli tehty kellari, se rakennettiin, vaikka pariskunta ei olisi sitä halunnut. Kun talo oli valmis, Rauhala naurahtaa, että kellari täytettiin saman tien maa-aineksella. Talon materiaalit ovat Eino Arlammin valitsemat, ja hänelle kelpasi vain parhaat puut käyttökohteesta riippuen.
– Esimerkiksi ikkunanpokat ja ovet ovat Tammelan yhteismetsän mäntyä. Ne ovat edelleen paikoillaan, mutta ikkunoiden ulkopokat on pitänyt uusia.
Myös vanhat purut seinien välissä ja lattian alla ovat alkuperäisiä.
Talon hyvin säilyneistä papereista käy ilmi, että kustannusarvio oli 660 000 markkaa. Tontti puolestaan maksoi 45 000 markkaa. Rauhala tarkistaa, että nykyrahaksi muutettuna talo maksoi noin 35 500 euroa ja tontti noin 2 500.
– Siinä mielessä se on pitänyt hyvin arvonsa rahassa.
Talon piirustukset olivat niin tarkkoja, että niistä löytyi jopa kalusteiden paikat. Tarkkoja olivat myös Eino ja Toini Arlammi, sillä huonekalut aseteltiin piirustusten mukaan, eikä paikkoja heidän elinaikanaan juurikaan muutettu. Monet ovat edelleenkin samoilla sijoillaan.
Turhia tavaroita ei myöskään hankittu. Vaikka sähköt asuinalueelle saatiin 1952, silti esimerkiksi kahvinkeitintä talossa ei ole koskaan ollut. Vuonna 1957 Hiltusen radioliikkeestä ostettua putkiradiota taas kuunneltiin loppuun saakka.
– Välillä putki piti vaihtaa, mutta sitten se taas toimi.
Vanhinta esineistöä talossa edustaa kapioarkku, joka on alun perin kuulunut Rauhalan isoäidin isovanhemmille. Arkun kyljessä komeilee vuosiluku 1832.
– Ja Loimaalla se on ollut aina.
