Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymän kilpailutuksen myötä koulutilan yrittäjät vaihtuvat vuoden vaihteessa, kun tilanpito siirtyy Riuttaskorven Luomutila oy:lle (LL 31.8.).
Levomäet ovat valmistautuneet vaihdokseen muun muassa vähentämällä kesästä alkaen sikalan eläinmäärää sekä hankkimalla itselle väliaikaisen kodin Loimaalta. Parinkymmenen vuoden ajan he ovat asuneet lastensa kanssa koulutilan päärakennuksessa. Muutto Tuomas Levomäen kotitilalle Sieppalaan ei ole vielä ajankohtaista.
Hetken aikaa Levomäet etsivät uutta sikalaa, jossa olisi jatkettu eläintenpitoa. Tämä suunnitelma pistettiin pöytälaatikkoon sen jälkeen, kun Tuomas Levomäki valittiin hiljattain kokoaikaiseen työhön Trans Farm oy:n viljelypäälliköksi.
– Siinä oli jo kaksi hyvää aihiota, Levomäki viittaa sikalahakuun.
– Halusimme säästää eläimet, jatkaa yhteistyötä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen kanssa, jatkaa porsaiden tuotantoa Paijan tilalle ja jotta Suomessa olisi säilynyt yksi opetussikala, pariskunta perustelee.
Koulutilan kotieläinpuoli oli ennen kaikkea Satu Levomäen valtakuntaa. He arvioivat koulutilan viimeisten sikojen lähtevän marraskuun lopussa.
Vaikka ilmasta voi aistia tiettyä luopumisen haikeutta, Levomäet jättävät koulutilanpidon hyvillä mielin seuraajilleen. Luopumista helpottaa se, että heillä molemmilla on selvät sävelet siitä, miten elämä jatkuu. Satu Levomäki jatkaa ammatillisena opettajana Novidan maatalousalalla. Lisäksi hän toimii Munakunta osuuskunnan osa-aikaisena toimitusjohtajana.
Satu Levomäki muistuttaa heidän olleen tietoisia siitä, että jonain päivänä koulutilan pito tulee heidän osaltaan päätökseensä.
– Onhan tämä iso muutos, mutta tätä on ollut aikaa prosessoida pari vuotta. Ei tämä tullut yllätyksenä.
LEVOMÄKIEN koulutilaan liittyvän tarinan voi katsoa alkaneen jo syksyllä 2003, kun silloinen kuntayhtymä alkoi etsiä yrittäjää vastaamaan koulutilan tuotantorakennusten ylläpidosta ja riittävästä kotieläintuotannosta alan käytännön opetusta varten.
Pariskunta työskenteli tuolloin vielä Tikessä eli silloisessa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksessa. Helsingin yliopistossa Viikissä tavanneella pariskunnalla oli tuossa vaiheessa hallinnollista uraa takanaan 10–12 vuotta.
– Minä olin ostanut kotitilani ja olin osa-aikaviljelijä, Tuomas Levomäki kertoo.
Vaikka hallinnollisissa töissä ei ollut valittamista, tilaisuus koulutilan pitämiseen aivan Levomäen kotitilan naapurissa vei pidemmän korren.
– Teimme koulutilalle kehittämissuunnitelman ja haimme. Se hyväksyttiin, ja meidät valittiin.
Kesällä 2004 laadittu sopimus oli 15+5-vuotinen. Pariskunta jäi ensin virkavapaalle Tikestä, kunnes parin vuoden kuluttua he luopuivat vallan viroistaan.
– Ennen kuin koulutilaa alettiin pyörittää yrittäjävetoisesti, täällä oli viisi työntekijää. Meidän oli laitettava itsemme likoon täysillä.
TUOMAS Levomäki kertoo, että yrittäjämäisen otteen myötä koulutilasta voi sanoa tulleen ihan oikea maatila. Noin 220 peltohehtaarilla se oli aikanaan melko iso, kun mukaan lasketaan sekä koulutilan että Levomäen omat ja vuokratut maat.
– Peruskorjasimme navetan ja sikalan uudeksi porsastuotantosikalaksi, jossa on sata emakkopaikkaa. Lehmät jäivät pois. Se oli aikanaan iso, kun nyt keskiemakkoluku on noin 250. Edelleen se on toimiva konsepti, Levomäki miettii ja jatkaa, että kyse oli Suomen ainoasta ja nyt myös viimeisestä opetussikalasta.
Vapaaporsitukseen tilalla siirryttiin kymmenisen vuotta sitten. Viimeisen kahdeksan vuoden ajan koulutilan 11–12 viikon ikäiset porsaat on viety Urjalaan Paijan tilalle, jossa on lihasikala ja tilateurastamo.
– Heillekin eläinten hyvinvointinäkökulma on ollut tärkeä, Satu Levomäki sanoo.
Levomäkien mukaan sikalan ohella tärkeä juttu on ollut koulutilalla harjoitettu kokeellinen toiminta, erityisesti viljelymenetelmäkoe, joka tunnetaan ehkä paremmin Loimaan suorakylvökokeena.
– Sen käytännön pyörittäminen oli minun hartioillani, Tuomas Levomäki sanoo ja muistuttaa, että hänellä oli kokemusta suorakylvöstä jo ennen koulutilaa, omalta maatilalta.
– Koulutilalla oltiin edelläkävijöitä niin sanotussa ilmastoviisaassa viljelyssä, josta nyt puhutaan.
Vuosien varrella koulutila on tehnyt yhteistyötä monien tahojen, kuten Mustialan sekä lähialueen muiden maatilojen kanssa.
– Tässä on ollut sellainen tilojen verkosto eri tuotantomuotoja.
HUOLIMATTA maatalouden kannattavuusvaikeuksista Tuomas Levomäki luottaa suomalaiseen maatalouteen ja sen tulevaisuuteen.
– Meillä voi olla erilaisia ja erikokoisia maatiloja, vaikka rakennemuutos onkin ollut rajua. Sadalla emakolla ja sadalla peltohehtaarillakin voi pärjätä, hän luottaa ja toivoo perheviljelmien säilyvän.
Levomäen mielestä hehtaarien määrällä ei ratkaista tilan menestystä. Hän pitää tärkeämpinä sellaisia tekijöitä kuin monipuolinen viljelykierto ja maan kasvukunto sekä riskien hajauttaminen. Hän puhuu mielellään tilan kymmenestä viljelyskasvista: kuminasta sokerijuurikkaaseen.
Tutkijaluonteisena ihmisenä Levomäki aikoo jatkaa koetoimintaa kotitilallaan, joskin pienimuotoisemmin. Hän on myös valmis jatkamaan yhteistyötä Novidan kanssa.
