ORIPÄÄ Suomalainen lomituspalvelujärjestelmä juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Kun laki lomituspalveluista astui voimaan, maatalousyrittäjällä oli kuusi lomapäivää vuodessa. Nykyään lomaa vietetään 26 päivää. Lomitusyksiköitä Suomessa oli alun perin 300, mutta tänä päivänä enää 12. Niistä yksi on Vehmaan lomituspalvelu, jonka toimintasäde kattaa 41 kuntaa tai kaupunkia Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan ja Uudenmaan alueilta. Lomittajia Vehmaan lomituspalveluilla on lomituspalvelujohtaja Pirjo Mäntysen mukaan noin 130.
– Kun mukaan lasketaan määräaikaiset ja tuntipalkkalaiset, lomittajien määrä on silloin noin 250.
Alalle tarvitaan kuitenkin lisää tekijöitä, ja Mäntynen kertookin tänä syksynä alkavasta oppisopimustyyppisestä koulutuksesta. Pelkästään koulunpenkillä, kun ei valmistu valmiita ammattilaista. Eläinhoitajakokemus on Mäntysen mukaan aivan ehdoton. Lomituspäällikkö Merja Haavisto sanoo, että myös koneita täytyy osata käyttää.
– Kun yrittäjä lähtee lomalle, karja on lomittajan vastuulla. Ja tänä päivänä maatiloilla on monenlaisia koneita.
Sekä Mäntynen että Haavisto korostavatkin, että työ on varsin itsenäistä ja vastuullista. Lomittajia he kuvailevat arjen sankareiksi, jotka ovat hyvin sitoutuneita työhönsä.
Kivisalissa Oripäässä järjestetty Vehmaan lomituspalveluiden 50-vuotisjuhla keräsi paikalle noin 130 lomittajaa ja maatalousyrittäjää. Maatalouslomittajien konkareiden joukkoon kuuluva nakkilalainen Kirsti Koskinen kertoo olleensa alalla 41 vuotta. Eläkepäiviin on enää vuosi ja kymmenen kuukautta. Hän suunnittelee kuitenkin jatkavansa senkin jälkeen, jos se on mahdollista.
– Olen tykännyt työstä. Tämä on vaihtelevaa ja monipuolista, sikatiloja lomittava Koskinen sanoo.
Koska työ on kovin fyysistä ja kuluttavaa, hän kertoo urheilevansa paljon. Paikat ovatkin pysyneet kunnossa.
Koskisen tavoin sikatiloja, mutta myös jonkin verran hevostiloja lomittava Sinikka Myllykoski Euran Paneliasta on niin ikään ehtinyt nähdä alaa jo useita vuosikymmeniä. Kun hän aloitti 39 vuotta sitten, sikoja oli tiloilla 12–40. Nykyään haitari on hänen mukaansa 50–500. Jotkut sikalat ovat vieläkin suurempia.
Myös työskentelytavat ovat muuttuneet. Suurimman mullistuksen on tuonut tietokone.
– Joka paikassa on käytössä esimerkiksi tietokonepohjainen ruokintaohjelma ja -laite, kun ennen ruoka annosteltiin ja jaettiin käsin aamuin illoin, Koskinen sanoo.
Myös kaikki lääkinnät ja hoidot kirjataan tietokoneelle. Myllykoski sanookin, ettei kottikärryjä enää tarvita oikein mihinkään.
– Vaikka minä kyllä tykkäisin, hän naurahtaa ja sanoo aikanaan vannoneensa, että lopettaa lomitushommat, kun tietokoneet tulevat.
– Tässä sitä edelleen kuitenkin ollaan.
Juhlaväen nuorempaa polvea edusti euralainen Esteri Haikonen, joka sanoi aloittaneensa lomittamistyöt 18-vuotiaana. Nyt vuosia oli takana 17. Hän kertoi toimivansa myös yrittäjänä puolisonsa lypsykarjatilalla. Lehmät ovat hänelle tuttuja jo lapsuudenkodista. Siksi hän sanookin nautojen olevan lempieläimiään, vaikka lomittaa myös broileritiloja ja jonkin verran hevostiloja.
– Lehmiä osaan lukea parhaiten.
Hänen mukaansa alalla pärjää, jos on oma-aloitteinen ja kykeneväinen ratkomaan ongelmia.
– Koska jokainen tila on erilainen, tällä alalla ratkaisee asenne, ei niinkään ammattitaito.
Myös hyvä kunto on hänen mielestään tarpeen, vaikka työ onkin pitkälti koneellistunut. Yrittäjänä hän myös tietää, kuinka tärkeä lomittaja on tilalle.
– Se on ihan henkireikä.
