LOIMAA Elokuun viimeisenä päivänä 100 vuotta täyttänyt Lyydi Markkula (o.s. Julma) kertoo edelleen keittävänsä aamuisin kahvin ja puuron. Jalatkin kantavat vielä, joten asuminen omassa yksiössä onnistuu vallan mainiosti, eikä palveluasumispaikkaa ole tarvinnut hakea. Myös kuulo ja näkö pelaavat hyvin, ja muistikin hänen omien sanojensa mukaan ”pelaa, miten pelaa”. Etenkin menneet asiat muistuvat hyvin mieleen.
Mitään sen kummempaa salaisuutta pitkään ikään ei hänen mielestään kätkeydy.
– Olen elänyt ihan tavallista elämää vaan. Karjaa hoidettiin miehen kanssa, hän sanoo.
Parasta elämässä on ollut perhe-elämä, mutta jäätyään leskeksi myös yksinelo on maistunut.
– En oikein kaipaa mitään. Tässä on ollut hyvä asua, ja kiva, kun joku käy välillä seurana.
Lähtöjään Lyydi Markkula on Karjalan Kurkijoelta Haavikon kylästä. Evakkoreissuja hän on tehnyt kaksin kappalein. Ensimmäisellä reissulla hän kertoo olleensa Keski-Suomessa Viitasaarella, jonne hänen piti mennä hoitamaan neljävuotiasta lasta. Lasta talossa ei kuitenkaan ollut, mutta sen sijaan kaksi tervankeittäjää, joille hän teki ruokaa.
– Viitasaarella kävin myös rippikoulun 15-vuotiaana. Rippipappina oli kurkijokelainen pappi.
Kun toinen evakkoreissu alkoi, Markkula muistaa kulkeneensa ensin jalan lehmän perässä, mutta jossain vaiheessa jalkapatikka vaihtui junan kyytiin.
– Sinne jäi pellot, metsät, talot, kaikki. Kansakoulun ehdin kuitenkin käydä Kurkijoella.
Tytär Inkeri Mäki sanoo, että sen koommin hänen äitinsä ei ole Karjalassa käynyt. Haikeutta tai ikävää Markkula ei kuitenkaan juuri tunne, mutta hän sanoo, että välillä niitä aikoja tulee muisteltua.
Toisella kerralla Markkula meni ensin Etelä-Pohjanmaalle Ylistaroon ja sieltä hän tuli Loimaalle Mäenpään Pietilään. Talon emäntä oli Markkulan mukaan ammatiltaan kätilö, mitä kautta hän pääsi Petäjänmäen synnytyslaitokselle siivoojaksi. Varsinaisen työuransa Markkula teki myöhemmin maataloudessa.
Miehensä Yrjö Markkulan Lyydi tapasi tansseissa Toukolassa. Myös Yrjö oli lähtöisin Kurkijoelta mutta Mikrilän kylästä.
Häitä vietettiin Heimolinnassa juhannuksen tienoilla vuonna 1946. Samassa hääkuvassa poseeraa Lyydi Markkulan kolme sisarusta puolisoineen, jotka menivät naimisiin yhtä aikaa. Markkuloiden nuoripari asettui asumaan Pappisiin appivanhempien ostamalle tilalle. Lisäksi saman katon alla asui Yrjön pitokokkinakin työskennellyt Kaisa-sisko.
– Hän laittoi ruokaa ja me hoidettiin Yrjön kanssa karjaa.
Lapsia pariskunnalle siunaantui kolme. Esikoinen Inkeri syntyi vuonna 1948, keskimmäinen Marjatta 1949 ja kuopus Hannu 1951. Lisäksi perheeseen kuului pariskunnan sisarusten lapsia.
– Välillä oli aikamoinen lauma, eikä ikinä ollut pula leikkikaverista, Inkeri muisteleekin lapsuuttaan.
Tilalla oli lehmiä ja vasikoita, hevosia sekä välillä sikoja ja kanojakin. Alkuun lehmät lypsettiin käsin, kunnes lypsykone hommattiin 1960-luvulla. Traktori taloon oli puolestaan tullut 1950-luvun alkupuolella. Inkeri sanoo, että myös lapset tekivät töitä jo nuoresta.
– Sokerijuurikkaita oli aina harventamassa omat ja vieraat lapset.
Elämänmuutos tuli, kun Yrjö kuoli elokuussa 1978. Leskeksi jäätyään Lyydi jatkoi lehmien hoitamista vielä jonkin aikaa, mutta 1980-luvun alussa eläimet laitettiin pois ja hän muutti kaupunkiin.
Aluksi Lyydin tuli vielä käytyä itse kaupassa ja välillä torilla, mutta nyt juoksevat asiat hoitaa tytär Inkeri. Kotihoito käy kolmesti päivässä ja ruoka tulee Mellilän lounaspaikasta. Ulkoilua Lyydi ei juuri enää harrasta, mutta sisällä hän liikkuu joko omin jaloin tai rollaattorin avulla.
– Päivät kuluvat mukavasti, kun välillä syödään ja välillä tiskataan.
Vaikka oman ikäpolven ihmisiä ei ole enää jäljellä, Lyydillä riittää seuraa paitsi Inkeristä ja hänen miehestään Kallesta myös sisarusten ja omien lastensa lapsista, jotka joko soittelevat tai piipahtavat käymään.
– Tässä samassa talossa asuu myös ystävä, joka käy juttelemassa.
Jälkipolvea on siunaantunut niin, että suvussa eletään jo viidennessä polvessa. Suvun nuorimmainen syntyi elokuussa, kun Inkerin pojantytär Janette Rantanen sai toisen tyttärensä – vain pari viikkoa ennen suvun vanhimman 100-vuotispäivää.
Kuka?
Lyydi Markkula (o.s. Julma)
Täytti 100 vuotta 31. elokuuta.
Karjalan evakko, kotoisin Kurkijoen Haavikon kylästä.
Asuu Loimaalla omassa asunnossaan.
Tehnyt työuransa maatalon emäntänä.
Kolme lasta, ja jälkeläisiä jo viidennessä polvessa.