Tuen tarve lisääntynyt – Loimaalaiset koulukuraattorit ja -psykologit 200 lisäkoulutetun joukossa

0
Koulukuraattorit Päivi Isotuovola ja Marja-Liisa Laitila ja koulupsykologit Maria Eklund ja Riina Luopa tukevat työssään lapsia ja nuoria loimaalaisissa kouluissa. Käytössä on monenlaisia menetelmiä, joilla harjoitellaan kuin askel ja porras kerrallaan tulemaan toimeen hankalienkin tunteiden kanssa.

Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on koulutettu 200 psykososiaalisen tuen menetelmien osaajaa.

Koulutukset ovat osa hanketta, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten varhaisen vaiheen psykososiaalisia mielenterveyspalveluita. Kestävän kasvun Varsinais-Suomi on Varhalla toteutettava EU-rahoitteinen hanke.

– Menetelmät ovat tutkittuja ja näyttöön perustuvia ja ajatus on tarjota matalalla kynnyksellä varhaista tukea mielialaoireisiin, Liedon, Marttilan, Koski Tl:n, Pöytyän, Auran, Oripään ja Loimaan sisältävän sote-alue 2:n johtava kuraattori Liisa Hankavuori kertoo.

Menetelmien tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta seurataan Varha-tasoisesti.

– Keräämme tietoa käyttömääristä ja siitä, miten menetelmiä on käytetty.

Lisäksi palautteita tullaan keräämään sekä työntekijöiltä että oppilailta ja näiden vanhemmilta.

Suurin osa koulutetuista on koulukuraattoreja ja mukana on myös esimerkiksi koulupsykologeja.

– Tukea olemme antaneet ennenkin työssämme näissä asioissa, mutta koulutus on tuonut uusia menetelmiä työhön, Puistokadun koulun, Keskuskoulun ja Kauhanojan koulun koulupsykologi Riina Luopa sanoo.

Loimaalaisissa kouluissa työskentelevät psykologit ja koulukuraattorit ovat päässeet antamaan palautetta menetelmistä ja niitä on kehitetty sen mukaan.

– Ensin lemmikkieläimen menetyksen suru ei ollut mukana lasten kanssa työstettävissä kohteissa, mutta nyt se on, Hirvikosken yhtenäiskoulun ja Metsämaan, Niinijoen sekä Kirkonkylän koulujen koulupsykologi Maria Eklund kertoo.

Koulukuraattorit Marja-Liisa Laitila ja Päivi Isotuovola iloitsevat, että menetelmiin on saatu mukaan myös toiminnallisuutta, jota niistä aiemmin puuttui.

Vaikka tavoitteena onkin tarjota tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, loimaalaiskoulujen kuraattorit ja -psykologit sanovat, että on tuen tarvekin lisääntynyt.

Määrää on vaikea heidän mukaansa arvioida tarkasti, mutta ”hirveästi enemmän” he nykyään näkevät pelkoja, murehtimista ja ahdistusta oppilaissa.

Lasta voi ahdistaa mennä koulussa tunnille, ruokalaan tai välitunnille.

– Muiden kanssa oleminen tuntuu työläältä ja tuntuu helpommalta jäädä kotiin.

Sekin voi ahdistaa, saada sydämen hakkaamaan ja kädet tärisemään, että ympärillä on paljon muita ihmisiä tai ruokalassa istutaan lähempänä toisia kuin muissa tiloissa.

Sosiaalisten tilanteiden lisäksi lapsia kuormittavat koulunkäynti ja oppiminen sekä omaan minäkäsitykseen liittyvät asiat.

Uusi haaste on Ukrainan sota.

– Nuorilla on isoja asioita käsiteltävänä, he sanovat.

Oppilaina on myös ukrainalaisia lapsia.

– Voimmeko me oikeasti ymmärtää lasta tai nuorta, jonka isän paluusta ei ole tietoa, Maria Eklund pohtii.

Eräässä menetelmässä opetellaan tunnistamaan tunteita ja sitä, mitkä tilanteet niitä aiheuttavat. Sitten yritetään mennä pienin askelin pelkoja kohti yhteistyössä lapsen ja hänen perheensä kanssa.

– Lapsen vanhempi on valmentajan roolissa kotona, Maria Eklund sanoo.

Kultainen keskitie on avain tässäkin.

– Lapsen tunne on aina aito, mutta vanhemman ei pidä liikaa lähteä siihen mukaan. Ettei aina annettaisi lapsen esimerkiksi välttää hankalia tunteita, Riina Luopa lisää.

Jos vaikka lapsella on halua harrastaa, mutta harrastukseen meneminen jännittää, voi vanhempi mennä ensin mukaan ja seuraavaksi jäädä vaikkapa autoon lähelle odottamaan.

– Monilla on hämärtynyt, että tunteita on ja ne tulevat ja menevät, ja ne on kestettävä, kuraattorit ja psykologit pohtivat.

– Ahdistus tai hankalat tunteet eivät poistu. Ne kuuluvat elämään.

Myös lapsen oma yhteisö on tärkeä tuki. Esimerkiksi luokkahengellä on iso merkitys.

– Suvaitseva positiivinen henki tukee, kun ei tarvitse jännittää tovereita.

Sen vuoksi psykologit ja kuraattorit korostavat ryhmäytysten tärkeyttä – millaisilla tapahtumilla ja keinoilla luokissa autetaan oppilaita tutustumaan toisiinsa ja vahvistetaan ryhmähenkeä.

Marja-Liisa Laitila nostaa esiin myös opettajien ja heidän yksilötuntemuksensa merkityksen etenkin alakoulussa. Kun ope tuntee oppilaansa, hän osaa sopivasti kannustaa kutakin heistä.

Opet saavat kehuja myös joustavuudestaan.

– Jos jollakin on vaikea pitää esitelmiä luokan edessä, opettaja voi keksiä, että oppilas pitää sen vain hänelle, Päivi Isotuovola sanoo.

– Kantaa pitkälle, jos lapsi löytää aikuisen, jolle on helppo puhua, he muistuttavat ja harmittelevat, etteivät edelleenkään pääse näkemään oppilaiden Wilma-tietoja, joista näkisi kokonaisvaltaisemmin heidän tilanteensa.

Perheiden kanssa aloitetaan kuitenkin aina perusasioista, Marja-Liisa Laitila huomauttaa.

Uni, ravinto ja liikunta.

– Ihan arkirutiinit, niiden tulisi olla ensin kunnossa.

Siitäkin vanhempia muistutetaan, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen näkyy lapselle. Lapsi näkee senkin, miten vanhempi suhtautuu muutenkin itseensä – onko itseään kohtaan myötätuntoinen vai vaikkapa äärivaativa.

– Missä asioissa voit kiittää itseäsi, he kehottavat kutakin kysymään itseltään.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän