Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara täräytti Kuntalehdessä , että pienempien kaupunkien tulee lakata tavoittelemasta sellaista maailmaa, jota ei enää ole eikä tule. Hänen mielestään kunnissa ja kaupungeissa odotetaan väestönkasvua ja sen pelastavaa vaikutusta, mutta kaiken pelastusta ei hänen mukaansa ole näkyvissä.
Syntyvyys on noin 40 000 vuodessa, hän muistuttaa ja kehottaa kuntia hyväksymään, että meitä vain on vähemmän – ja samalla miettiä, mistä luovumme, mitä emme edes tavoittele ja missä voimme hyötyä naapurista sadan kilometrin säteellä.
Professori kehottaa seutukaupunkeja, joihin Loimaa esimerkiksi kuuluu, tekemään rohkeita päätöksiä identiteetin vahvistamiseksi, yhteisöllisyyden edistämiseksi ja ”sen kuuluisan omaleimaisuuden esiintuomiseksi” – viihtyisyyden merkitystä unohtamatta.
Rohkeaa ajattelua hän vaatii kunnilta, mutta myös kuntalaisilta. Niin keskusta-alueiden kuin kuntien kaikenlainen elävöittäminen tarvitsee aktiivisuutta vähän kaikilta, sitä eivät kunnat, kuntalaiset tai sen yritykset ja yhdistyksetkään voi ulkoistaa.
Mari Vaattovaaran ajatukset voivat tuntua jopa lohduttomilta pienempien kaupunkien ja kuntien ja niiden asukkaiden mielestä, mutta ei se mikään kuolemantuomio ole.
Meistä itsestämme edelleen riippuu, millaista elämää täällä on.