– En kyllä maista, Viljami Kääntee nyrpistää hymyillen äidin ja siskon kehotuksille maistaa naurista.
Taitaa ollakin parempi, että syömisen sijaan juureksesta koverretaan entisaikojen malliin lamppu!
Suomen maatalousmuseo Saran työpajassa pääsi sellaista kokeilemaan. Ensin juureksen yläosa leikattiin tasaiseksi veitsellä, sitten rouhittiin sisus tasaisesti pois, jotta nauriin sisään mahtuisi polttoaine ja sydänlanka ja sille metallinen ankkuri – näin lanka ei lähde uimaan omia aikojaan lyhdyssä.
Polttoaineen lisäämisen ja valaisimen testiajon lamppupajan vetäjä, museolehtori Riikka Soininen ohjeisti tekemään kotona.
– Ei ole sitten teidän vaatteet ja autot sotkussa.
Naurislamppua on käytetty ennen kynttilöitä ja se on ollut varhaisimpia kotien valaisimia päreiden ohella – onhan nauris ollut varhaisimpia juureksia, mitä Suomessa on viljelty.
– Juureksia ja kasviksia on käytetty lyhtyinä ympäri maailman, Riikka Soininen tietää.
Amerikkalaisesta Halloween-juhlinnasta Suomeen saakka levinneet kurpitsalyhdytkin ovat alkujaan olleet mitä luultavimmin juuri nauriista tehtyjä.
– Lyhtyperinne on saanut alkunsa Irlannista.
Siellä juureksiin saatettiin kovertaa naama ja lyhdyillä oli kansi toisin kuin meillä Suomessa. Irlannista lyhtyperinne levisi siirtolaisten mukana Amerikkaan, jossa lyhty keksittiin tehdä lanttuja isommista kurpitsoista.
Juureslyhdyn valaisutehosta voi olla monta mieltä. Riikka Soininen arveleekin, että ihan mitään kovin tarkkaa työtä ei sen valossa tehty.
Lyhdyn valoteho on suunnilleen nykyajan tuikkukynttilän luokkaa.
– No nyt on ainakin kitupiikki, hän tokaisee, kun työpajaan malliksi tehdyn lyhdyn sydänlangasta tulee vähän liian lyhyt ja lanka palaa tuskin havaittavasti – ja kyllä, suomen kielen sana kitupiikki on peräisin nimenomaan naurislyhdystä ja sen kitsaasti valaisevasta liekistä.
Langan saaminen juuri oikean pituiseksi ei ole helppoa – liian pitkänäkään lanka ei ole hyvä, sillä silloin lyhty käryttää.
Haiseviakin lyhdyt ovat olleet, sillä ennen vanhaan lyhdyssä on käytetty polttoaineena sian- tai muun eläimen rasvaa.
Nykyään tulta voisi ruokkia vaikka rypsiöljyllä tai hampunsiemenöljyllä.
Yksi asia ei ole muuttunut vuosisatojen kuluessa.
– Elävää tulta ei saa jättää vahtimatta, Riikka Soininen muistuttaa.