Peruskoulu herättää intohimoja. Viime joulukuussa julkaistut Pisa-tulokset ovat kuohuttaneet poliitikkoja, puhuttaneet tutkijoita ja opettajia. Kansalaiset ovat kirjoittaneet runsaasti mielipidekirjoituksia, miten koulun tuloksia parannetaan. Olen seurannut peruskoulua 1980-luvulta alkaen omien lasteni kanssa ja nyt uudelleen neljän lapsenlapseni kautta. Monta kysymystä on herännyt.
Entä jos peruskoulu ei antaisi ”armovitosia”? Tämän kysymyksen esitti It-konsultti Eyüp Yilmaz Helsingin Sanomissa (8.10.). Hän on Suomessa syntynyt turkkilaisten vanhempien lapsi ja yliopiston käynyt ekonomisti. Armovitoset viestittävät hänen mielestään vanhemmille, ettei läksyillä ja koulunkäynnillä ole väliä.
Eyüp Yilmaz puhui maahanmuuttajalapsista, mutta sama koskee kantasuomalaisia. Armovitosilla päästään ammatilliseen koulutukseen, ja ongelma siirtyy seuraaville opettajille. Jäin eläkkeelle jouluna 2011 ja jo silloin minulla oli oppilaita, jotka eivät osanneet kunnolla lukea eikä kirjoittaa. Vaikea on heille opettaa ammattia. Osaamisen puutteet siirtyvät seuraavaksi työelämään. Yrittäjien kommentteja voimme lukea ja kuulla mediasta jatkuvasti.
Entä jos peruskoulussa ei tasapäistettäisi niin paljoa? Tämän toisen huolen esitti Kemianteollisuus Ry:n osaamisen johtava asiantuntija Anni Siltanen ( HS 29.8.). Kyse on siitä, että teollisuus tarvitsee luma-osaajia. Hän pitää erityisen huolestuttavana matematiikan taitojen laskua Pisa-tuloksissa.
Hukkaako Suomi lahjakkuuksiaan sillä, että opetusta ei eriytetä riittävästi? Lahjakkaammat oppilaat turhautuvat koulussa, kun he joutuvat jatkuvasti odottamaan, että heikoimmat saavat tehtävät tehtyä.
Tämän kevään ylioppilas Aino Aulanko nappasi keväällä kultaa Euroopan tyttöjen matematiikkakilpailussa ( HS 31.5.) Hän valmistautuu kansainvälisiin matematiikkaylioppilaisiin. Ala-asteella opettajat eivät antaneet hänen edetä omaan tahtiinsa. Onneksi hän sai yläasteella opettajia, jotka antoivat luvan tehdä ylempien luokka-asteiden tehtäviä.
Samat ongelmat ovat nuoremmilla lapsenlapsillani. He ovat matemaattisesti lahjakkaita. Onneksi vanhempi pääsi tänä syksynä yläkouluun luma-luokalle, koska häntä kiusattiin osaamisesta ja outoudesta. Hän vei Aku Ankka-kirjaan kouluun ja luki polvien päällä, kun hän odotti, että muut saavat tehtävät tehtyä. Siitäpä elämä syntyi.
Nuorempi alakoululainen alkoi häiriköidä, kun ei ole tekemistä. Tehtäviä ei saa tehdä eteenpäin, lisälukemista ei saa. Hän sai käteensä puristeltavaksi sinitarraa ja nilkkoihinsa kuminauhan venyteltäväksi, että aika kuluu. Hmm…
Elämä on täynnä kysymyksiä. Pablo Neruda pohdiskelee:
Keneltä voisin kysyä
mitä tulin tähän maailmaan tekemään?
Entä jos vastaus on: Käydä kouluni mahdollisimman hyvin, tehdä työtä, johon pystyn – ja rakastaa.
Päivi Nummela
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva kauppaopettaja