LOIMAA/VESIKOSKENKATU Ennen kuin Tiinan kukan ovet aukeavat kello yhdeksän, Einolla on takana jo pitkä työrupeama. Ei siis ihme, että se kiipeää siinä vaiheessa omaan häkkiinsä päiväunille.
Tiinan kukan ja Eino-kissan omistaja Tiina Hautojärvi kertoo Einon tulevan aamuisin heti kellonsoiton jälkeen tökkimään häntä ylös. Vahdittuaan Tiinan aamutoimet vessanovella, se siirtyy ulko-ovelle odottamaan töihin menoa.
– Se olisi Einolle rangaistus, jos se ei jonain päivänä pääsisi töihin.
Kun Eino astelee työpaikalleen, se jää odottamaan eteisenmatolle, että emäntä nappaa valjaat pois. Sen jälkeen on vuorossa tarkastuskierros liikkeessä ja sitten siirrytään ovelle.
– Siinä se vahtii torin naakat ja katselee ohikulkijoita.
Kiireinen kissaherra nauttii aamiaisensa vasta työpaikallaan. Lounaaksi ja välipalaksi on tarjolla kuivamuonaa pitkin päivää. Vettä Eino tykkää pääasiassa juoda suoraan vesihanasta, ja odottaa palvelusväen auttavan siinä.
– Se istuu altaassa ja kolistelee niin kauan, että joku tulee antamaan vettä.
20 vuotta kukkakauppaa Loimaalla pitänyt Tiina Hautojärvi sanoo pitäneensä kissaa töissä mukana jo 18 vuoden ajan. Ensimmäinen kissa oli nimeltään Oliver ja Einon tavoin se oli pienestä pitäen mukana. Monille asiakkaille kissan tervehtiminen on se ensimmäinen toimenpide, kun astutaan kauppaan.
– Ensin leperrellään Einolle ja vasta sitten tullaan ostoksille.
Kaupassa käy myös lapsia ja nuoria ihan pelkästään Einon vuoksi. Myös monet ohikulkijat pysähtyvät säännöllisesti ikkunan taakse katsomaan häkissään nukkuvaa Einoa.
– Tietyistä asiakkaista Eino tykkää erityisen paljon. Varsinkin sellaisista, jotka tuovat hänelle herkkuja, kaupassa työskentelevä Aulikki Raita sanoo.
Hän pitää karvaista työkaveria isona bonuksena, jonka läsnäolo ja silittäminen laskee mukavasti henkilökunnan stressitasoja. Työkaveriksi kissa on kuitenkin melko hiljainen, sillä pääasiassa se nukkuu aamun aktiivisten hetkien jälkeen.
– Puolen päivän aikaan se kääntää kylkeä ja vähän ennen kello viittä se herää, kun tietää ovien menevän kohta kiinni, Raita valottaa työtoverinsa piintyneitä tapoja.
Rodultaan Eino on turkkilainen van, joka on omistajansa mukaan luonteeltaan melko koiramainen. Se käy esimerkiksi ilmoittamassa Tiinalle takahuoneeseen, jos asiakas tulee liikkeeseen. Koiramaisia tapoja muistuttaa myös heitetyn lelun tuominen takaisin.
– Eino tykkää muutenkin leikkiä paljon.
Yksi sen suosikkileluista on pieni nenäliinapaketti, johon on mukava upottaa kyntensä. Ja jos omistajalle ei aina leikit niin maistuisi, Einolla on keinonsa houkutella hänet mukaan.
– Jos olen vielä sängyssä ja Eino tuo lelun, mutta en heti ala leikkiä, se käy kastelemassa sen ja tuo märkänä takaisin. Se ei anna periksi, jos on päättänyt jotain.
Päättäväisyys näkyy myös esimerkiksi eläinlääkärissä. Eino kun on sitä mieltä, että se ei ole kiva paikka. Eikä sen päätä tässä asiassa käännä kukaan. Iso egokin Einolla on rodun mukaisesti. Sen vuoksi se ei pelkää mitään, ei edes kovia ääniä. Toisaalta kymmenkiloinen karvakasa on kovin hellyydenkipeä, ja viihtyykin hyvin sylissä. Erilaisia ääniä ja äännähdyksiä Einolla on kymmenkunta. Hautojärvi sanookin sen olevan kova juttelemaan.
– Eino on mamman paras seuralainen. Se kertoo juttunsa minulle, ja minä hänelle.
