Koulujen neuropsykiatriset valmentajat toteavat (LL 3.10.), että oppilailla on lyhytjännitteisyyttä entistä enemmän ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen ja ylläpitäminen on osalle koululaisista yhä vaikeampaa. Heidän mukaansa monesti uuden asian oppimiseen tarvitaan myös sinnikkyyttä, jota tarvitsee välillä harjoitella.
(Samanlainen harjoittelu olisi tarpeen myös monilla aikuisilla.)
Ympäröivä yhteiskunta ei valitettavasti aina tätä tarkkaavaisuuden ja sinnikkyyden harjoittelua tue. Keskittymiskykyämme mitataan enää muutamissa sekunneissa, kun huomiostamme kilpaillaan yhä rajummin. Moni ajattelee, että esimerkiksi kaikkien palveluiden viesteihin pitää tutustua, jotta emme jäisi mistään paitsi – paitsi ehkä unesta ja vaikka liikkumisesta.
Koulukuraattorit ja -psykologit painottivat lasten tuen tarpeesta kertovassa jutussamme (LL 24.9.), että ennen muita auttamistoimia lasten ja perheiden kanssa keskustellaan, että arjen rutiinit ovat kunnossa.
Hyvä kysymys meille jokaiselle – miten harjoitat keskittymiskykyäsi ja huolehdit elämän säännöllisyydestä, rutiineista, entä miten usein lipsut?
Millainen etumatka jaksamisessa onkaan heillä, jotka nukkuvat ja liikkuvat riittävästi, syövät terveellisesti ja palautuvat arjen haasteista jonkin mielekkään tekemisen avulla.