– Kenellä on toimintasuunnitelma, johon vaihdetaan vain vuosiluku ja hurjimmat vaihtaa fontin, kun sihteeri vaihtuu, Suomen omakotiliiton järjestöpäällikkö Sami Toivanen heittää hymyillen kysymyksen salilliselle loimaalaisia yhdistysaktiiveja.
Valtaosalla, myönnetään Älykkäät kylät -hankkeen Yhdistysillan yleisöstä.
Senkin Sami Toivanen tietää, että yhtä moni miettii jäsenhankintaa, varsinkin jos yhdistys toimii jäsenmaksujen varassa.
Hän kuitenkin muistuttaa, että pelkkien jäsenten sijaan, tai ainakin ohella, tulisi hankkia yhdistykseen aktiivijäseniä.
Yhdistys kun on aktiiviensa näköinen.
– Jos siihen ei saada uusia ihmisiä, se toistaa itseään ja kuolee pois. Uudet ovat tae sille, että toiminta jatkuu.
Tutkittua on, että ihminen tulee mukaan harrastukseen jonkun asian vuoksi, mutta jää porukan vuoksi.
Suurin syy sille, ettei ihminen tule jäseneksi yhdistykseen on, ettei ole kysytty.
– Kotoa menee kysymään armeija ja vouti, kannattaa mennä siihen kolmanneksi.
Ykkösasia jokaiselle yhdistykselle olisi Sami Toivasen mukaan miettiä, mikä on sen tavoite. Hyvä olisi myös mitata sen toteutumista.
– Siihen on kolme keinoa. Ensin tavoite pitää päättää, sitten kirjata se ylös ja sitten se pitää jakaa, kertoa jollekin.
Tavoitteen pitää olla myös merkityksellinen. Sitä voi testata miettimällä, mitä tapahtuu, jos tavoite täyttyy ja entä jos se ei täyty?
Lisää jäseniä ja rahaa eivät esimerkiksi vielä ole oikein tavoitteita, mutta seudun parhaat reissut jo sellaisesta voisi käydä.
Toiseksi tärkein asia on innostuminen.
– Teette vain niitä asioita, jotka ovat merkityksellisiä.
Jos niin ei tehdä, vaivalla mukaan saadut uudet yhdistysläiset saattavat olla mukana kolme kertaa – siis ensimmäisen, viimeisen ja ainoan kerran.
– Kuinka kauan innostus kestää, hän tenttasi ja kauhistutti kaikkia sanomalla, että 17 sekuntia.
Yhtä tärkeää kuin innostaminen on se, ettemme tapa muiden innostusta.
Kolmanneksi tärkeysjärjestyksessä tulee resurssit.
– Että on fyrkkaa tilillä ja aikaa tehdä asioita.
– Ihan jackpotti yhdistystoiminnassa on, jos siinä on myös elämyksellisyyttä.
Erään yhdistyksen hallituksessa oli Sami Toivasen mukaan tilanne, jossa ihmisiä tuli paikalle, mutta kukaan ei oikein tehnyt mitään – tai siis neljä joi kahvia ja kaksi teki jotain.
– Siellä kävimme läpi rooleja.
Hän vertaakin yhdistystä piparitaikinaan – ei sitäkään kokonaisena paisteta.
– Hallitus kaulii sen tasaiseksi ja jokaisella on rooli, hän sanoo ja näyttää kuvaa piparitaikinasta, josta on muoteilla otettu niin ukon ja akan kuin tähden ja possunkin ”roolit”.
Lopputaikina on sitä tarpeetonta.
Puheenjohtajan tulee määritellä kullekin hallituksessa selkeä rooli, jonka ansiosta nämä näkisivät, miksi ovat hallituksessa.
– Jokainen tulisi saada tekemään sitä, mikä jokaista innostaa ja mikä hyödyttää hallitusta.
Lisäksi puheenjohtajan tulee luoda aktiivista ja innostunutta ilmapiiriä.
– Tuoda energiaa, eikä viedä sitä. Jos puheenjohtaja tekee kaiken, muiden energiaa ei käytetä hyväksi.
Sitten on edessä enää tärkeä valinta.
– Kumpi valitaan, pitäisi tehdä vai me teemme ?
Pitäisi tehdä -porukasta on harvoin yhdistystoiminnassakaan puutetta, mutta me teemme -puolelle pääsystä onkin jo pienempi kilpailu.
TESTI
Kysymyksiä yhdistykselle
Tuleeko yhdistystoiminnastanne ensimmäiseksi mieleen sana harrastus?
Mitkä ovat mukavan harrastuksen tunnusmerkit? Kuinka moni toteutuu teidän yhdistyksessänne?
Mikä on toimintanne tavoite? Miten sitä mitataan?
Onko yhdistyksenne konkretisoinut sen, mitä ihminen saa, kun hän tulee harrastukseen? Jokainen tulija voi toki myös kysyä itseltään, mitä annettavaa hänellä on yhdistykselle ja mitä voisi tehdä yhdistyksen tavoitteiden eteen.
Mitä pitäisi tehdä, jotta yhdistyksenne olisi enemmän harrastus- kuin talkooporukka?
Miten avoimesti olette kertoneet toiveestanne saada uusia jäseniä – oletteko kertoneet jossain?
Lähde: Älykkäät kylät -hankkeen Yhdistysilta