Oripäässä ihmetellään Pöytyän seurakunnan aikeita laittaa Oripään seurakuntatalo myyntiin (LL 5.10)). Myyntiaikeiden lisäksi ihmetellään päätöksenteon avoimuutta, tai oikeammin sen puutetta.
Kirkkoherra harmitteli seurakuntataloasiassa, että joku on rikkonut salassapitoa ( Auranmaan Viikkolehti 4.10.). Kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt allekirjoittavat salassapitosopimukset, joiden hän tulkitsi edellyttävän, että päätöksenteossa valmistelussa olevia asioita ei vuodeta julkisuuteen.
Sittemmin hän totesi puhelinkeskustelussa käsittäneensä salassapidon väärin ja kirkkolain hengen olevan sellainen, että asioita avataan valmistelun aikana niin, että niistä voidaan avoimesti keskustella.
Törmäämme paikallislehdessäkin ajoittain siihen, että emme saa tietoa asioista, koska niiden väitetään olevan salaisia esimerkiksi juuri keskeneräisyyden takia. Ihmisillä on kuitenkin oikeus tietää heitä koskevista asioista ja meidän tehtävämme paikallislehdessä on niistä kertoa, jotta ihmiset voisivat ottaa kantaa.
Avoimuus on tärkeää myös siksi, että esimerkiksi kunnallisesta ja seurakunnallisesta päätöksenteosta tulee nähdä, miten ja millä perusteilla päätökset on tehty tai aiotaan tehdä. Se on asukkaiden ja seurakuntalaisten ja veronmaksajien etu.
Harva niin suoraselkäisesti myöntää väärinkäsityksensä kuin Merelle Galindo Peltonen, siitä hatunnosto hänelle. Peittelyä, selittelyä ja hyökkäyksiä asioista kertonutta mediaa vastaan näkee useammin.
Jokaisen organisaation on hyvä ihan säännöllisesti tarkistaa omat käytäntönsä ja käsityksensä asioiden avoimuuden suhteen, jotta arkeen ei pääse pesiytymään salailua ja salaajia.
Hyvä nyrkkisääntö siihen, mikä on vaikkapa kuntien ja seurakuntien päätöksenteossa salaista ja mikä ei, on tässä: salaaminen tarvitsee perusteluja, avoimuus ei.