LOIMAA/HIRVIKOSKI Tässä kuussa eläkkeelle jäänyt Anneli Niemelä on nauttinut siitä, että nyt hänellä on vapaus suunnitella päivänsä ja viikkonsa, miten itse haluaa. Aamunsa hän kertoo aloittavansa miehensä kanssa perinteisesti aamiaista syöden ja kahvia juoden. Sen jälkeen alkaa päivän askareet, sillä laakereilleen hän ei osaa jäädä lepäämään.
– Koen, että olen silloin parhaimmillani, kun tekemistä on paljon.
Sen osoittaa myös kalenteri, joka on kevääseen asti täynnä merkintöjä. Päiviin mahtuu monenlaista liikuntaa ja paljon vapaaehtoistyötä, mutta myös kahden lapsenlapsen ja koirien hoitamista. Omia lemmikkejä Annelilla ja hänen miehellään Jukalla ei ole, mutta jälkipolven karvakuonot ovat paikanneet hyvin koloa. Anneli kertoo heidän olevan muutenkin hyvin perhekeskeisiä, ja kaikkiin kolmeen lapseen onkin lämpimät ja tiiviit välit.
– Perhe on ollut aina tärkein voimavarani, samoin kuin hyvät ystävät ovat tukeneet iloissa ja suruissa.
Monelle Anneli Niemelä on entuudestaan tuttu Tuulensuun palvelukeskuksen keittiöstä, jossa hän ehti työskennellä 36 vuotta. Loimaalta aikanaan Turkuun töihin muuttaneet Anneli ja Jukka olivat palaamassa takaisin kotiseudulleen 1980-luvun lopussa Jukan töiden myötä, kun Anneli näki lehti-ilmoituksen, jossa Tuulensuuhun etsittiin apulaista. Hän sanoo olevansa edelleen kiitollinen Tuulensuun ensimmäiselle johtajalle Marjatta Tattiselle, joka palkkasi silloin 28-vuotiaan Annelin töihin.
Ala oli Annelille entuudestaan tuttu, sillä hän sanoo työskennelleensä teini-iän lastenhoitopestejä lukuun ottamatta aina keittiössä tai ravintolassa. Tutuksi olivat tulleet niin vanhainkodin keittiöt, hotellin aamiaistarjoilut, suurkeittiöt kuin Kop-kolmion henkilöstö- ja edustusravintolakin.
Hän ei osaa tarkkaan määritellä, miksi hän aikoinaan lähti keittiöhommiin, mutta kehuu saaneensa hyvän mallin mummoltaan, joka oli itseoppinut pitopalvelukokki.
– Tuntuu, että häneltä olen oppinut paljon enemmän kuin missään koulussa.
Keittiöala ehti muuttua Annelin työuran aikana paljon. Alkuun Tuulensuussakin pestiin ja kuorittiin perunat käsin. Liha tuli myös isoina kimpaleina, ja esimerkiksi broileria jouduttiin pilkkomaan pienemmäksi. Myöhemmin alkoi tulla puolivalmisteita, vaikka Anneli painottaakin, että he pyrkivät tekemään paljon alusta alkaen. Sen sijaan ruokatottumukset eivät ole hirveästi muuttuneet hänen mielestään.
– Suosituimpia ovat aina olleet täysliha- ja kalaruoat.
Kana on kuitenkin jakanut ikäihmisten mielipiteitä. Anneli epäilee, että syynä on vanhemman polven huonot kokemukset sitkeästä kananlihasta.
Työskenneltyään jonkin aikaa uudessa paikassaan emäntä sanoi Annelille kouluttavansa tästä itselleen jatkajan. Niinpä Anneli kouluttautui työn ohella esimieheksi, ja titteliksi tuli myöhemmin ruokahuoltovastaava. Työntekijöitä keittiössä oli enimmillään Annelin lisäksi kaksi. Hyvän työpaikan löydyttyä uutta ei sen koommin tarvinnut etsiä.
– Kiitolliset ja mukavat asiakkaat oli se syy, miksi viihdyin niin hyvin. Osasta ehti tulla ihan ystäviäkin.