LOIMAA Alkutekijöissään oleva palloilukausi Loimaalla käynnistyy siinä suhteessa poikkeuksellisissa merkeissä, että Anssi Rämön hymyileviin kasvoihin ei välttämättä törmää aivan totutulla sykkeellä. Viimeiset seitsemän kautta Hurrikaanin toiminnanjohtajana toiminut Rämö päätti kesällä lähteä hakemaan uusia haasteita, irtisanoutui toiminnanjohtajan pestistä ja siirtyi Loimaan Kiven palvelukseen.
Ennen Hurrikaania Rämö tuli tutuksi Bisonsin riveistä. Vaikka hänet tiedetään nyt kahden lajin Suomen mestaruudet voittaneiden joukkueiden taustajoukoista, näkee hän pitkäjänteisen työn isompana juttuna.
– Vielä mestaruuksia kovempi juttu on se, että on pronssi, hopea sekä kulta molemmista ja vielä enemmänkin mitaleja. Se kertoo jotain siitä, kuinka vahvaa tekeminen Loimaalla on, Rämö kertoo.
– Eikä se missään tapauksessa ole sitä, että joku Rämön Anssi tai kukaan muukaan toisi varmaa menestystä. Menestys kuitenkin lähtee siitä, millaiset taustat ja kokonaisuus ovat.
Vahvaa lajitaustaa Rämöllä ei ollut kummastakaan lajista. Enemmän miestä vei eteenpäin intohimo urheilua kohtaan ja into olla mukana.
– Ei tähänkään hommaan olla tultu kotoa hakemaan. Alun perin tulin loimaalaiseen pääsarjatason urheiluun mukaan Korikonkareiden nousuhärdellin aikaan, kun menin joukkueenjohtaja Juha Kojolle sanomaan, että jos tarvii apua, niin voin olla sellainen joka paikan höylä, joka pystyy tekemään mitä vaan.
Siis pystyy tekemään mitä vaan. Ei niinkään, että heti osaisi. Rämön mielestä halu ja into oppia uutta on tärkeämpää kuin että tekisi vain jotain, jonka jo osaa.
– Inhoan sitä, kun joku sanoo, että ”en voi tehdä, kun mä en osaa”. En minäkään osannut käytännössä yhtään mitään alussa, mutta sitä vaan on tehty, harjoiteltu ja touhuttu. Välillä on kaaduttu niin, että koko naama on ruvella, mutta sieltä on noustu aina.
Ura loimaalaispalloilussa alkoi Bisonsin penkin takaa huoltajantöillä, joista seuran kasvaessa Rämön luonnollinen siirtymä vei toimistohommiin. Menestysvuosilla alkanut koripallobuumi kesti muutaman vuoden, ennen kuin seura ajautui ongelmiin ja vuonna 2016 Rämökin palasi töihin Würthille.
– Se oli vähän sellainen vitsikin jo, ettei mun tarvinnut edes palauttaa avaimia, kun palasin sinne aina. Asuttiin silloin ihan Loimaan myymälän lähellä ja käppäilin töihin joka päivä. Se oli aikamoista luksusta sen Bisonsin rallin jälkeen.
Rallia oli luvassa jatkossakin. Puhelu Hurrikaanipomo Kari Myléniltä tuli Rämön ollessa asiakkaiden kanssa rallia ajamassa, ja Mylénin tarjous tiesi taas vähän toisenlaista rallia, kun Rämöä pyydettiin vetämään Hurrikaania.
– Sanoin Karille, että ”älä hemmetissä mulle tämmöistä asiaa soita, en varmana lähde”, Rämö nauraa.
Koripallotouhu oli vielä niin tuoreessa muistissa ja viimeiset kuukaudet Bisonsissa olivat olleet erittäin raskaita, niin ihan heti Rämö ei tarjoukseen tarttunut. Pian hän kuitenkin mietti asian niin, että jos tästä ihan oikeasti kieltäytyy, niin joskus se alkaa harmittamaan.
– Sanoin ihan ensimmäisissä palavereissa, että jos meillä on pikkuinenkin negatiivisuus jossain, niin ei tulla ikinä voittamaan mitään. Sitten kun palaset ovat kohdallaan ja kaikilla kova luotto toisiinsa, niin tulos tulee vääjäämättä olemaan hyvä. Oli kyse sitten urheiluseurasta tai yrityksestä.
Tiettyjen ohjenuorien sisällä Rämölle annettiin vapaat kädet kehittää seuran toimintaa omannäköiseen muottiin. Rämön aikana Hurrikaanin brändiä alettiin uudistamaan lähestyttävämpään muotoon. Ensin toimisto siirtyi kakkoskerroksen nurkkapöydästä katutasoon ja sen jälkeen seura alkoi näkymään entistä vahvemmin Loimaan tapahtumissa. Muutaman vuoden päästä Trombilandia alkoi liikuttamaan lapsia ja innostamaan aikuisia.
– Uskon, että lähivuosina aika monelle vanhemmalle kosketus lentopalloon on tullut sen kautta, että he ovat ensin tuoneet lapsensa Trombilandiaan. Sitten kun siellä on lapsilla ollut kiva meininki, niin seuraavaksi onkin haluttu nähdä, että miten ne Hurrikaanin pojat pärjäävät kentällä ja innostuttu ottelutapahtumasta.
Urheiluseuroille on Rämön mukaan iso haaste saada katsojiksi sellaisia ihmisiä, joita lähtökohtaisesti urheilu tai ainakaan kyseinen laji ei kiinnosta. Urheilullinen menestys auttaa aika pitkälle, mutta pelkästään sen varaan ei voi rakentaa.
– Joukkueen täytyy olla isompi juttu kuin se kerran viikkoon pelattava lentopallo-ottelu. Hurrikaanissa tultiin ehkä hieman pois siitä, että oltaisiin vain urheiluseura ja tultiin enemmän yhteisövaikuttajiksi.
Kun seuran julkikuvaa uudistettiin, se oli samalla Rämön mukaan myös tietynlaista henkilöbrändäystä. Rämön, yhteisökoordinaattori Valtteri Arran ja Jankko lentopallon toiminnanjohtaja Katariina Kojon kasvot ovat varmasti tulleet tutuiksi ihmisille; seurasi lentopalloa tai ei.
– Kai tähän pisteeseen on auttanut myös tämä oma olemukseni. Olen hyvinkin sosiaalinen ja ainakin itse pidän itseäni helposti lähestyttävänä ja rentona kaverina. On ollut helppo rakentaa kontaktiverkkoa ja kyllä loimaalaiset päättäjät ovat tulleet pikkuhiljaa tutuiksi.
Lähtö Hurrikaanista seuraaviin haasteisiin oli Rämöllä kypsynyt jo jonkun aikaa. Mestaruuden ratkettua Rämö huomasi, että vanhasta urheilufanaatikosta oli vuosien varrella kasvanut suorittaja, joka isomman juhlimisen sijasta alkoi luonnollisesti suunnittelemaan sitä, mitä seuraavaksi pitää siivota ja millaisia mestaruustapahtumia tulisi järjestää.
– Hiljalleen oli kypsynyt ajatus siitä, että joku alanvaihto voisi pian olla tärkeä juttu. Kun alan kohta olemaan 40-vuotias, niin nyt alkaa olemaan oikea hetki siirtyä uusiin juttuihin, jos haluaa vielä jonkinlaista pitkää uraa rakentaa, Rämö kertoo ja lisää, että myös yhteistä aikaa avopuolison ja kolmen lapsen kanssa on jatkossa helpompi järjestää.
Hurrikaanin ja Bisonsin peleistä Rämön tulee jatkossakin löytämään, rooli tietysti hieman muuttuu. Jossain määrin voisi puhua jopa ympyrän sulkeutumisesta – talkoohenkinen ja intohimoinen urheilufani palaa reilun kymmenen vuoden toimistolla heilumisen jälkeen takaisin vanhalle paikalleen.