Loimaa
Haluatteko olla edelleen mukana pohtimassa, Paimion rovastikunnan lääninrovasti Risto Leppänen kysyi Loimaan seurakunnan kirkkovaltuutetuilta, kirkkoalueiden ja seurakunnan henkilöstön edustajilta.
Takana on yli kaksi tuntia keskustelua seurakuntien tulevaisuudesta ja muutaman vuoden aikana mietitystä Rovastikunta 2030 -mallista, jossa rovastikunnan seurakunnilla olisi yhden seurakunnan hallinto ja talous, mutta toimintaa seurakunta-alueilla. Paimion rovastikuntaan kuuluvat Loimaan lisäksi Someron, Paimion, Liedon, Pöytyän ja Salon sekä Länsi-Turunmaan suomenkielinen seurakunta.
Vaikka ihan kaikkien peukalo ei noussutkaan, Loimaan seurakunta jatkaa mukana keskusteluissa ainakin toistaiseksi.
Pikaratkaisua ei olla hakemassa: tähtäin on vuodessa 2030.
Ennen peukutusta käytiin läpi kirkon ja seurakuntien tilannetta. Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä oli viime vuonna 3,56 miljoonaa, kun se vuonna 2001 oli vielä 4,4 miljoonaa.
– 22 vuotta ja vähennystä 840 000 jäsentä, Turun arkkihiippakunnan hiippakuntasihteeri Mika Piittala summasi.
Hän totesi, että ennuste näyttää samaa kehitystä seuraavat 20 vuotta – niin koko Suomessa kuin arkkihiippakunnassa, jossa vähennys on ollut parinkymmenen vuoden aikana noin 100 000.
Vuonna 1969 kirkkoon kuului 95,4 prosenttia väestöstä. Viime vuonna enää 63,5 prosenttia.
Kirkon tilastoista hän kaivaa myös Loimaan luvut. Loimaan seurakunnan jäsenmäärä oli viime vuonna 11 836 ja 16 615 vuonna 1999.
Vähennystä on lähes 5 000 jäsentä. Asukasmäärä Loimaalla oli viime vuoden lopussa 15 373.
Myös esimerkiksi kastettujen määrä on laskenut huimasti: viime vuonna Loimaalla kastettiin 62 lasta, kun vielä vuonna 2000 kastettuja oli 175 – lapsia paitsi syntyy vähemmän, niin heitä myös kastetaan vähemmän.
– Ottaako muutoksen vastaan yhdessä vai yksin, hän tiivisti kysymyksen seurakuntien kannalta.
Risto Leppänen taustoitti, että esimerkiksi seurakuntien tilat on rakennettu ajalla, jolloin yli 90 prosenttia kuului kirkkoon ja joka toiminnalle pystyttiin rakentamaan omat tilat.
Loimaan seurakunnan luottamushenkilöpäättäjät olivat huolissaan alueellisesta tasavertaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Siitä, miten toimintaa jatkossa olisi paitsi nykyisissä seurakunnissa, mutta myös niiden eri alueilla ja miten asioihin päästäisiin vaikuttamaan – ja miten käytettävissä olevat rahat jaettaisiin.
Keskustelua käytiin myös siitä, olisiko uusi malli yksi seurakunta vai seurakuntayhtymä ja pitäisikö yhteistyön merkeissä vilkuilla muihinkin suuntiin tai miettiä yhden ison yhdistymisen sijaan pienempiä askeleita ensin.
Viesti loimaalaisille oli, että jokainen seurakunta päättää itse ja Risto Leppänen rohkaisi nyt keskustelemaan avoimesti.
– Kun uskalletaan tonkia kriittisiä kohtia niin rakentuu yhteinen näky.