Vaikka ihan pikkuruiset silmäpussini tuosta pikkukuvasta teille vilkuttelevatkin, niin onhan tämä uusi pärstäkuva nyt selkeä parannus edelliseen.
Itse asiassa vanha kolumnikuvani oli omaan silmään niin hirveä, että olen joskus tehnyt ihan tietoisen valinnan jaaritella sillä viisiin näihin sepustuksiini, että tekstin mahduttamiseksi kuva oli jätettävä vallan pois. Nerokasta.
Risuparralla koristellun kuvan ottohetkestä on kai vähän yli kaksi ja puoli vuotta. Ensimmäinen (ja paras) kolumnini lauloi ylistystä harrastekiekolle (LL 12.5.2022), mutta partanaamallani eivät tuottajat tässä vaiheessa vielä uskaltaneet lehden sivuja koristaa.
Äkkiä laskettuna tämä on 33. kolumnini Loimaan Lehdessä. Mukana laskuissa on näiden kuukausittaisten elämysten lisäksi pari mittatilauksesta valmistunutta erikoistuotosta, joissa on myös ylistetty jotakin ylistämisen arvoista.
Yllättävän paljon näitäkin kertyy. Toivottavasti maistuu.
Harrastekiekolle lauletun oodin kanssa samassa lehdessä näyttäisi olevan myös ensimmäinen meikämandoliinin nappaama kansikuva. Niitä onkin sitten kertynyt määrällisesti hiukan kolumneja enemmän, ja joskus vielä ihan sellaisia, joita on toivottu otettavaksi. Onnistumisen tunteita toisensa perään tuottaa tämä työ.
Joku on saattanut huomata minun nimeni kolumnien ja kansikuvien lisäksi parissa muussakin jutussa. Tämän viikon tiistain lehdessä ”uurastukselleni” ilmoitettiin myös palkinto, kun tuo uusi komea pärstäkuva lisättiin muiden vakkarien rinnalle tuonne lehden yhteystietoboksiin.
Kuin varjopuolena luottamuksesta minun pitäisi nyt opetella käyttämään työpuhelinta oman henkilökohtaisen luurini rinnalla. Yllättävän hankala kapine muistaa edes avata, enkä enää ihmettele, että Larilla meni noin vuosikymmen työluurin päivittämiseen. Joka tapauksessa aika pieniä huolia minulla nähtävästi on (tähän joku sellainen pyhimyshymiö).
Vaikkei ihollani ole toistaiseksi lainkaan mustetta, niin jonkinlainen Loimaan Lehti -leima otsassani jo hetken on vahvasti paistatellut. Esimerkiksi kesäfestareilla sain viereisellä kusilaarilla asioineelta herralta juttuvinkin ja kehuja eräästä urheilujutusta. Piti kyllä korjata, että kyseinen juttu ei ollut tekemäni, mutta juttuvinkkiin kyllä tartuttiin.
Jatkossakaan ihan kaikki urheilujutut eivät varmaan valmistu minun kynäni kautta, mutta vinkit ovat aina suotavia ja niihin tartutaan. Tuli ne sitten vessajonossa, valtuustokokouksessa tai harrastekiekkotreeneissä.
Toki toivotuin vinkkaustapa on toimituksen sähköposti (joka löytyy myös sieltä yhteystietoboksista), josta ne sitten kulkeutuvat asianmukaisia reittejä pitkin pöydälleni.
Nyt en sepustele enempiä, että uusi komia kuvakin mahtuu.
Kalle Rajala
