No moro, mitäs kuuluu? Moro, no mitäs täsä, ei mittään ihmeellistä, tavallisen tasasta vaan.
Veikkaan että monelle kohtuullisen tuttua keskustelun avausta. Turvallista jutustelua, ei tarvitse keskittyä kuuntelemiseen. Kuinkahan hämmennyksiin sitä menisi, jos tulisikin toisenlainen vastaus:
Kiitos kysymästä, oikein hyvää! Onnistuin vahingossa keittämään aamulla tosi hyvää kahvia, eikä tarvinnu raaputtaa auton ikkunoita töihin lähtiessä. Polven ristiside on jo aika hyvin parantunu, kyykkyyn ei vielä pääse, mut muuten aika hyvä. Toissa iltana oli älyttömän kiva ilma kävelyllä ko ei just tuulennu, oli sopivan raikasta. Ja huomasiks ko yhtenä päivänä paisto hetken aurinko, ai että ko oli nättiä!
Siinä sitä kysyjä kuuntelee suu auki, eikä osaa vastata muuta kuin: jaa.
Kovin erikoinen tilanne. Mitenköhän tuollaisesta ylenpalttisen positiivisesta hetkestä selviytyisi?
Vuosia sitten näin tympääntyneen näköisen miehen t-paidassa tekstin: Positiivisuus on perseestä. Mainitun lauseen tunteelle on joskus aina aikansa ja paikkansa, mutta ei sitä välttämättä kannata elämänohjeeksi ottaa. Raskaaksi käy elämä aina pahinta odotellessa. Positiivisuus on voima, vahvuus.
Hetki eletään vielä keskellä vuodenkierron pimeintä aikaa. Kuukauden päässä odottaa vuoden lyhin päivä, talvipäivänseisaus. Jos on kirkas keli, voi luonnon valoa vilahtaa pienen hetken. Silti talvipäivänseisaus on ollut minulle jo vuosikymmeniä vuoden odotetuin päivä. Sen lyhyemmäksi ei voi päivä enää mennä, käännytään toiseen suuntaan, kohti valoa. Ei sitä päivän pitenemistä ihan heti huomaa, mutta jonkinlainen henkinen kynnys on ylitetty. Ja se jokavuotinen ilo, kun tammikuun puolivälin jälkeen hoksaa, että päivän valon väri on taas muuttunut. Se on hieno hetki!
Kevätpuolen valoa odotellessa kausivalot ovat riemastuttava lisä pimeisiin päiviin. Onneksi on alettu puhua kausivaloista eikä pelkästään jouluvaloista. Kaupungilla on kiva seurata, kun parvekkeille ja pihoille ilmestyy erilaisia valokoristeita. Vielä muutama vuosi taaksepäin tuppasin vähän ärsyyntymään kaiken maailman virityksistä ja väreistä. Nykyisin oikein odotan niitä, saavat yksilön hyvälle tuulelle. Katuvalojen ulottumattomissa kausivalot ovat, paitsi hyvä lisä pihavalolle, myös tervetulleita valopisteitä muuten pimeässä maisemassa. Mietihän, kun ajelet tuolla sysipimeässä, valoa heijastuu ainoastaan aurausmerkeistä ja satunnaisesti eläinten silmistä. Yhtäkkiä mutkan takaa lävähtää näkökenttään pihapiiri, jonka pensaat ja puut on koristeltu valoilla tai talo, jonka ikkunassa on valokoriste. Onhan se nyt yllättävää, jopa lohdullista. Positiivisen hyväntuulista ainakin.
Tänään on kansainvälinen miestenpäivä. Hyvää miestenpäivää pienille ja isoille, nuorille ja vanhoille, teille kaikille miehille!
Ja mitäs mittään muuta ko positiivista mieltä meille kaikille!
Marju Hirvonen