LOIMAA Helsinkiläislähtöisen taidemaalari, muusikko, säveltäjä, runoilija ja meditaatio-opettaja Pekka Airaksisen (1945–2019) taiteesta kasattu Ajattelun tuolla puolen -näyttely on ollut avoinna Loimaan taidetalossa lokakuun alusta lähtien. Näyttelyyn pääsee tutustumaan joulukuun 22. päivään asti.
Näyttely levittäytyy Taidetalon yläaulaan ja kahteen huoneeseen. Aulassa ja toisessa huoneessa on Airaksisen maalaustöiden lisäksi vitriinit, joihin on aseteltu näytille palasia Airaksisen laajasta musiikillisesta tuotannosta. Levyjen kannet linkittyvät useisiin esillä oleviin maalauksiin ja taide kulkee musiikin kanssa käsi kädessä myös toisessa huoneessa, jossa vuonna 2003 julkaisu Otata siivittää näyttelyvieraan syvemmälle Airaksisen maailmaan.
Seinille on aseteltu noin 20 Airaksisen maalausta. Monet töistä toimivat pareittain ja huoneet eroavat toisistaan väriskaalojen kautta, sillä musiikkihuoneessa värejä ei ole säästelty ja toisen huoneen seinillä vallitsevat pääosin musta ja valkoinen.
– Kontrasti on ihan tarkoituksella tehtyä. Tavallaan tämä ripustaminen on minun taidettani; en kunnioita mainittavasti ripustamisen sääntöjä vaan fiilistelen tilaa ja asettelen sen fiiliksen mukaisesti, Airaksisen perustaman Tiibetin taiteen keskuksen museonjohtaja ja Ajattelun tuolla puolen -näyttelyn suunnitellut Maarit Vainio kertoo.
– Tämähän on paikkana todella kaunis ja selkeä. Täällä taiteesta saa tuotua parhaat puolet esiin ja aivan ihanan henkilökunnan kanssa on ollut todella mukavaa tehdä yhteistyötä.
Ajattelun tuolla puolen -näyttelyssä Vainio on ripustanut maalaukset seinille ilman nimikylttejä. Airaksinen itse ei pahemmin taiteensa luomisprosessista puhunut tai ainakaan selittänyt sitä auki. Hän kertoikin taiteen olevan kokemista, eikä tulkitsemista varten. Vainion mukaan Airaksinen oli meditaatiomestari, joka antoi kokemuksen syntyä ennen selittämistä.
– Näkökulmathan ovat ihan otsikosta saakka valtavan isoja. Pekan mielen ulottuvuudet olivat meditoinnin kautta käsittämättömän laajoja ja on tosi kiehtovaa, miten hän ammensi niitä taiteessaan.
Teosten nimissä Airaksinen harrasti palindromeja ja väänteli sanoja vierailla kielillä, joten Vainion mukaan katsojan on helpompaa kokea maalaukset ilman nimien vaatimaa pohdintaa.
– Hän ei todellakaan puhunut näistä tai selittänyt. Teoksilla on kyllä nimet, mutta en tiedä mistä ne tulevat.
Vainion mukaan ihminen kaipaa usein konkretiaa ja me tartumme kaikkeen tulkinnan kautta. Selittämisen kautta asiat menevät helposti vanhoihin lokeroihin, ja näistä lokeroista Airaksinen pyrki tuomaan ihmisiä taiteellaan ulos.
Taideteoksen ei välttämättä tarvitse olla katsojan silmissä mestariteos, jotta se voisi luoda inspiraatiota. Vainio kertoo Turussa sijainneen taidegalleriansa syntykipinän tulleen pienen ja ei-niin-kauniin taulun kautta. Hän toivookin kävijöiden löytävän samantapaisia innostuskipinöitä Ajattelun tuolla puolen -näyttelystä. Jos näyttely ei välttämättä synnytä kipinää luomiseen tai oman gallerian perustamiseen, niin ainakin se herättää ajattelemaan avoimesti.
– Välittömyys on elämässä ja taiteessa ääritärkeää. Jos tämä näyttely vähänkin inspiroi tai herättää ajatusta siitä, että välittömyyden kautta uskaltaisi avautua elämään, niin silloinhan tämä olisi löytänyt kohdeyleisönsä.