Radio-ohjelma mainosti isänpäivään liittyvää lähetystään. Tervetulleiksi tähän Ylen ohjelmaan toivotettiin isien lisäksi kaikki isiksi itsensä tuntevat.
Aika kauniisti toivotettu.
Isyyttähän on monenlaista, ja aina se ei perustu sukusoluihin. Miten moni onkaan saanut kasvaa tärkeäksi ja hyväksi isäksi lapsille, jotka eivät ole elämänsä alusta olleet heidän omiaan, vaan saatu vaikka uuden puolison myötä.
Ja miten moni on saanutkaan löytää jopa perheensä ulkopuolelta ihmisen, jota pitää jonkinlaisena isähahmonaan. Että on joku, joka näkee ja kuulee myös juuri häntä.
Isä kasvattaa lapsia, mutta myös lapset ja ihmissuhteet yleensä kasvattavat. Yhtä muottia isille ei ole, mutta moni on sellainen isä, jonka mallin on itse saanut.
Muottinsa voi mallikkaasti myös murtaa, onhan miehen ja isän malleja esillä vaikka millaisia. Onneksi isyys ei olekaan jäykkä muotti vaan suorastaan muoti – oman kodin seinien ulkopuolellakin isä saa nykypäivänä näyttää välittämistä ja vastuunottoa lapsista.
Isyys ei koskaan lopu, vaikka luovuttaisikin lapset maailmalle elämään omaa elämäänsä. Isät tietävät sen, mutta myös lapset, vaikka aina ei siltä näytä.
Gallupissamme (LL 9.11.) eräs vastaaja viikonlopun isänpäivää yhdeksi vuoden tärkeimmistä sunnuntaista. Hyvin sanottu. Onnea isille!