EBK–AU 7–6 (1–2).
FUTSAL Sanapari ”päiväni murmelina” kuvastaa täydellisesti Alastaron Urheilijoiden syyskautta 2024. Jokainen peli muistuttaa toistaan, ja ulospääsyä ei tunnu löytyvän. Joukkue teki sen taas. Kolmen maalin johtoasema hukattiin, ja pistesarakkeeseen ei tullut lisäyksiä.
Espoosta on muodostunut AU:lle murheellinen paikka. Moni muistaa vielä viime kevään tapahtumat GFT:tä vastaan, jolloin AU käytännössä puppeloi sarjapaikkansa menetettyään johtoasemansa. Tällä kertaa AU:n mielenterveyttä nakersi EBK – joukkue, joka tuntui selvästi sarjan huonoimmalta porukalta syyskauden otannalla.
35 minuuttia peli tuntui hyvältä. AU näytti marssivan voittoon ansaitusti, sillä niin selvästi se oli ollut ottelussa kuskin paikalla. Jostain kumman syystä espoolaisia täytyi silti roikottaa pelissä mukana näennäisellä iskuetäisyydellä. EBK otti lentävän maalivahdin käyttöönsä tilanteessa 3–6. Maali maalilta joukkue kiri tasoihin samalla ylivoimakuviolla: pallo toimitetaan päätyyn, josta poikittaissyöttö takatolpalle täysin vapaalle miehelle. AU:n alivoimapeli meni sekoiluksi, ja muodostelman vaihtamiset eivät tähän tepsineet.
Voittomaalinsa EBK iski vastahyökkäyksestä. Tämä tappio kirjattiin AU:lle jälleen sinne katkerimpien joukkoon. Se, mistä omaa joukkuetta pitää kehua, niin hyökkäyspeli oli todella kaunista. AU teki upeita maaleja: sellaisia, joista neutraalikin katsoja varmasti nautti. Kuusi tehtyä maalia oli silti todella alakanttiin maalipaikkoihin nähden. Nyt oli tilaisuus iskeä tulostaululle kaksinumeroiset lukemat. Juurisyy ongelmille löytyy silti kollektiivisesti puolustuspään toiminnasta. Aina vain.
Valmentaja Jouni Virta oli siipi maassa ottelun jäljiltä, kuten kaikki joukkueesta.
– Kyllä tämä hiljaiseksi vetää. Tällä menolla meille on tulossa vertauskuvallisesti sysimusta joulu. Taaskaan kolmen maalin johtoasema ei riittänyt, vaan vastustaja tuli rinnalle ja vielä ohi. Alku oli vahva, ja jo ekassa vaihdossa oli tuhannen taalan paikkoja. Ensimmäisellä jaksolla olisi ollut kyllä mestat ratkaista koko peli, mutta EBK roikkui mukana. Taukolukemat 1–2 mairittelivat isäntiä. Paikkoja oli vaikka mihin. Toisella jaksolla ei oltu moksiskaan edes EBK:n 2–2-tasoituksesta, vaan mentiin näteillä maaleilla pian 2–5- ja aina 3–6-johtoon. Kaikki näytti hyvältä. Mutta sitten tuli täysi romahdus. Sarjassa jumbopaikalla majailevat espoolaiset nakuttelivat takatolpalta maaleja otettuaan käyttöön lentävän maalivahdin. Niiden tilanteiden puolustus ei vaan toiminut.
Virta luonnehtii tämänhetkistä tilannetta tuskaiseksi.
– Jos osaisin tämän lukon aukaista tuosta vaan, niin tekisin sen. Mutta mystistä on tämä nyt minullekin ja meille kaikille. Kyllähän kuudella tehdyllä maalilla pitäisi kaiken järjen mukaan voittaa. Vuoden viimeinen kotimatsi sarjakärki KF Kosovaa vastaan määrittää loppukautta. Vaikka nyt tuntuu tosi synkältä, niin pakko tässä silti on uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. Toivottavasti Kosova-matsin jälkeen fiilikset ovat valoisammat.