Luottamus, rakkaus, onni, yhteinen tulevaisuus.
Tietäjien mieliin tärähtääkin jo vaaleilla kutreilla koristeltu Sami Kuronen levittelemässä käsiään etelän auringossa, sillä taas monen pariskunnan onni on koetuksella Temptation Islandin 13. kauden kosteikkojen keskellä.
Tätä kirjoittaessa on näytetty kymmenen jaksoa (Ruutu+:ssa 12) temppariparien sekä sinkkujen luomaa ”kontsaa” ja meininki joidenkin mielipiteiden mukaan vaikuttaa lupaavalta. Kontsa tarkoittaa siis kontenttia, eli sisältöä.
Tempparit edustaa monelle jonkinlaista myötähäpeää luovaa salaista pahetta, eli suomeksi guilty pleasurea. Tuotetta, jonka kuluttamisesta omituisesti nauttii, mutta jonka faniksi ei sentään kehtaa tunnustautua. Ja kun sanon monelle, niin tarkoitan (Finnpanelin tilastojen mukaan) sellaista reilun 300 000 kokoista ihmisjoukkoa.
Itse pidin taukoa sarjasta vuosien ajan, kunnes pari viikkoa sitten sieluni valtasi pahanlaatuinen nollaviihdetyhjiö ja klikkasin uuden kauden tulille. Tällä kertaa löysin viimein myös Juufinin tubekanavan, josta löytää psykedeelisellä otteella tuotetut jaksokoosteet.
Temppareitahan tulee kaksi jaksoa viikossa, joista ensimmäisessä on helvetin puuduttavia treffejä ja niiden jälkeen juodaan viinaa ja perseillään. Toisessa jaksossa vielä tylsempien treffien jälkeen istutaan krapulaisina Kurosen grilliin kertomaan, kuinka läheisyydenkaipuu yllätti, kun omasta rakkaasta oli oltu jo viikko erossa.
Yhtään en ymmärrä, että miksi tällaista sontaviihdettä katson, mutta tuskin tämä edes on kummallisin tavoistani. Treffit sentään kelaan, niin ei tempparit vie tuntiakaan ajastani viikoittain.
Pienellä aasinsillalla hypätään sotimaan. Sain taannoin elämäni ensimmäisen kertauskutsun ja tajusin armeija-aikani olleen myös eräänlainen guilty pleasure. Ehkä tetsaaminen oli aikanaan hieman erilailla masokistista touhua kuin realityohjelman katsominen, mutta kamalasti siitäkin kärsimyksestä tykkäsin.
Kertausharjoituksista moni myös on kertonut sontaviihteeksi luokiteltavia tarinoita. Ehkä ”teltta pystyssä” -fraasilla on hieman eri merkitys kuin temppareissa, mutta rennoiksi ja välillä kosteiksikin lomiksi kertauksiakin on kehuttu.
Yllätyin positiivisesti omasta kuuden päivän reissustani. Koko porukka oli liikkeellä hyvällä asenteella, hommat sujuivat joutuisasti ja tylsiä hetkiä oli hyvin vähän. Sijoituspaikkani oli reilun 18 vuoden reserviaikanani hieman muuttunut, mutta periaatteessa samoja hommia touhuan edelleen.
Liekö sitten kasvanutta maanpuolustusintoa vai mitä, mutta kertauskutsun myötä liityin myös Loimaan reserviupseerien jäseneksi, johon yhdistysaktiivit ovat jo vuosien ajan minua houkutelleet. Eli kävi kuten perusjampalle temppareissakin – kuuden päivän eristäytyminen ulkomaailmasta riitti houkutukselle lankeamiseen.