Loimaa/Alastaro
– Nyt me tiedämme, mikä on alastarolaisten tahtotila ja olemme hyvin kärryillä siitä, mitkä ovat seuraavat toimenpiteet, Loimaan seurakunnan kirkkoherra Riku Laukkanen summasi keskustelutilaisuuden päätteeksi Alastaron kirkossa.
Seurakuntataloa koskeneeseen tilaisuuteen osallistuneet alastarolaiset eivät innostuneet sisäilmaongelmaiseksi todetun ( LL 19.11.) seurakuntatalon hylkäämisestä eivätkä myös kirkon muuttamisesta monitoimitilaksi.
– Seurakunnan kiinteistöstrategia on tekeillä ja siihen tulee selkeästi muotoiltua suunnitelma seurakuntatalon korjaamisesta käyttökelpoiseksi ja selvitys siitä, miten se on mahdollista. Se on minun johtopäätökseni tästä keskustelusta.
Monitoimitila-ajatuksen hän arveli tulevan mainituksi strategiassa, mutta sivuseikkana.
– Monitoimitila ei ole ajankohtainen tällä hetkellä.
Johtopäätöstä ennen käytiin parin tunnin keskustelu.
– Miksi ei ole toimittu, kun on ongelmat tiedetty, Pertti Saarikallio ihmetteli yleisöstä ja viittasi jo vuosia sitten tehtyyn selvitykseen seurakuntatalon kunnosta.
Kirkkovaltuutettu Jouni Ojala pohti, että mitä on tapahtunut vuoden 2018 jälkeen, jolloin kiinteistön kunto sai arvion tyydyttävä/hyvä ja korjaustarve arvioitiin seuraavan vuosikymmenen ajalle olevan noin 80 000 euroa.
– Voisiko kaikki johtua ilmanvaihdon ongelmista, hän esitti ja Pertti Frisk arveli, että tilanne on seurausta siitä, että seurakunnan tilojen lämmöt laskettiin vuosia sitten minimiin, korona-aikana tiloja ei käytetty ja ne ovat senkin jälkeen olleet kiinni ja tuuletus ei ole toiminut.
– Niin tulos on sitten tämä.
Kirkkovaltuutettu Hannu Kauti muisteli, että jo 2011 tehtiin suunnitelmat perusteellisesta korjauksesta, joiden kustannukseksi arvioitiin vajaat 500 000 euroa, mutta korjaus pistettiin jäihin kirkkoneuvoston ja -valtuuston päätöksellä.
– Jotain pientä on matkan varrella tehty esimerkiksi salaojien suhteen.
Seurakuntapäättäjänä aiemmin yhdistyneen seurakunnan aikana toiminut Jukka Korvenpää totesi, että korjaamisesta oli selvä päätös, mutta mitään ei tapahtunut.
– Tuntuu kummalliselta, että valtuusto tekee päätöksiä, mutta virkamiehet eivät laita niitä täytäntöön.
Hän harmitteli, ettei tullut yhdistysmisneuvotteluissa vaadittua seurakuntatalon säilyttämisestä saatuja lupauksia paperille ja kyseenalaisti myös sen, että seurakuntatalon kohtalosta päätettäisiin ilman kustannusarvioita siitä, miten se saataisiin terveelliseksi ja turvalliseksi tilaksi.
Eija Erelä huomautti, että tiedottaminen seurakuntataloa koskevasta tilaisuudesta ei ollut onnistunutta, kun sitä ei mainittu kirkollisissa eikä edes seurakunnan nettisivuilla eikä muutenkaan tiedotettu esimerkiksi Loimaan Lehdessä, vaan vain Facebookissa ja Instagramissa.
– Pitää kysyä, että kenelle tämä tilaisuus oli tarkoitettu, keitä on haluttu tänne kuulemaan asiasta? Miten paljon ollenkaan olisi ihmisiä tullut, jos tästä olisi kerrottu muuallakin.
Kirkossa oli läsnä kuutisenkymmentä ihmistä, joista yli kymmenen oli seurakunnan luottamushenkilöpäättäjiä ja viranhaltijoista paikalla olivat kiinteistöpäällikkö Anni Mainela ja kirkkoherra Riku Laukkanen.
Samoin yleisöstä ihmeteltiin, että seurakuntataloa koskevia tutkimuksia ja selvityksiä ei ole löydettävissä seurakunnan sivuilta, jotta niihin pääsisi tutustumaan. Siitäkin huomautettiin, että vaikka kirkkoneuvoston ja -valtuuston kokouksien esityslistat ja pöytäkirjat löytyisivätkin netistä, niistä puuttuu usein liitteitä, jotka kuitenkin ovat julkisia. Myöskään kirkkoalueiden osalta nettisivut eivät toimi.
Useissa puheenvuoroissa tuotiin esiin sekin, että seurakunnan tilojen saaminen käyttöön ei ole kovin helppoa ja senkin vuoksi kirkon tai seurakuntatalon käyttöaste ei kuvaa alastarolaisten todellista aktiivisuutta.
– Jos ei ole jumalanpalveluksia, ei ole käyttöastetta, Pertti Frisk huomautti.
Riku Laukkanen kertoi, että kun jumalanpalveluksia alettiin kymmenisen vuotta sitten vähentää eikä niitä enää järjestetty joka kirkossa joka sunnuntai, ne päätettiin järjestää Kaupunginkirkossa ja Kanta-Loimaan kirkossa osin esimerkiksi radiointimahdollisuuden vuoksi.
– Ja suurin osa ihmisistä asuu Hirvikosken ja kaupungin alueella.
– Emme ole täällä sanomassa, että teillä ei ole toimintaa täällä, että ette tarvitse tiloja. Joka alueella pitää olla tila toimia, kirkkovaltuutettu Tarja Mäki-Punto-Ristanen totesi ja seurakunnasta kiiteltiin, etä Alastarolla on paljon toimintaa verrattuna moneen muuhun alueeseen.
Erkki Arkkila paheksui, että jopa hautaustoimistoon on viestitetty, että seurakuntatalo on vaarallinen ja Marita Lahtonen kysyi, miten käyttöaste mitataan ja muistutti, että ihan hyvin seurakunnan tilaisuuksia voisi pitää myös Alastarolla, eikä aina keskittää niitä Loimaalle.
– Kilometrit ovat samat molempiin suuntiin.
Käyttöaste mitataan kirkon tilavarausjärjestelmään varausten perusteella kirjautuvalla tilan käytön tunneilla, ei esimerkiksi tilaisuuden henkilömäärällä.
– Ensin pitää perinjuurin selvittää seurakuntatalon tilanne, 1990-luvun Alastarolla kirkkoherrana ollut ja paikkakunnalle takaisin muuttanut Heimo Rinne suositteli ja pohti, että voiko kirkossa olla työtiloja.
Hän muisti kirkon olevan talvella aika viileä ja totesi, että kirkossa on monia kuutioita lämmitettävää tilaa ja kun on täysi sähkölämmitys päällä, niin sekin maksaa.
Hän suositteli ottamaan selvää Museoviraston kannasta kirkon monitoimitilaksi muuttamisen suhteen.
– Samanlainen villitys on ollut Turussa ja osa on onnistunut, mutta kun tämä kirkko on pian 200 vuotta ollut tässä, niin epäilen, että saako sitä työtilaksi.
Erkki Arkkila totesi, että on ”älytön vaihtoehto”, että 540 neliön seurakuntatalon tilat korvattaisiin monitoimitilaksi muutettavaan kirkkoon tehtävällä 60 neliön tilalla.
Hannes Huhtala kysyi, että missä pidettäisiin esimerkiksi hautajaiset, jos seurakuntatalo ei ole käytettävissä.
– Juhlatilan pitäminen ei kuulu seurakunnan ydintoimintaan, Anni Mainela totesi ja listasi, että eikö se niin ole, että seurakuntaan tarvitaan pappi, kirkko ja diakoniatyöntekijä.
Ja seurakunta, kuului takapenkistä Hannes Huhtalan ja muutaman muun suulla.
– Ja se olemme me.
”Kaikki toimitilat ovat vaaravyöhykkeellä”
Loimaa/Alastaro
Kati Uusitalo
Loimaan seurakunnan kirkkoherra Riku Laukkanen totesi keskustelutilaisuudessa, että kaikki seurakunnan toimitilat kirkkoja lukuunottamatta ovat vaaravyöhykkeellä.
– Jaan täysin teidän huolen ja surun seurakuntatalon suhteen. Se on hieno rakennus, tilaa riittää ja siellä on ollut upeita tilaisuuksia. Ennenkaikkea surettaa se kaatuneiden sankarivainajien seinä, siellä on ne perheet, jotka menettivät poikiaan sodassa, hän totesi alastarolaisille, mutta sanoi, että jokaiselle rakennukselle tulee päätepiste: koska sitä vielä kannattaa korjata ja kuinka paljon se saa maksaa.
– Kanta-Loimaan seurakuntatalo on seuraavana vuorossa. Sielläkin ovat jotkut saaneet oireita.
Ja sitä seuraava on Kaupunginkirkon virastotalo (LL 3.12.).
– Jos olen siellä päivän töissä, niin illalla on ääni käheä. Enkä ole ainoa.