Jalkapallo
Loimaalaislähtöisen jalkapallomaalivahti Ville Sepän vuosi 2024 jäänee mieleen ikuisiksi ajoiksi. Alastaron Urheilijoiden kasvatti löi itsensä läpi liigakentillä pitkän työn jälkeen, ja menestystäkin tuli.
Kausi alkoi turkulaisessa FC Interissä, jossa palkintokaappiin sujahti Liigacupin voittomitali. Keskikesällä Seppä jatkoi hyvässä nosteessa matkaansa Tampereen Ilveksen riveihin, jossa hän pääsi juhlimaan loppusyksystä SM-hopeaa Veikkausliigassa.
Pohjat onnistuneeseen kauteen hän loi Alastarolla, kun Seppä harjoitteli talvella futsalin edustusjoukkueen mukana ja oli jopa parissa pelissäkin kokoonpanossa.
– Kyllä tämä aika erikoinen vuosi oli. Normaalisti pelaajalla on yksi joukkue kahteen vuoteen, mutta minulla oli kolme joukkuetta yhteen vuoteen. Oli hieno juttu sinänsä päästä debytoimaan Veikkausliigassa juuri Interin paidassa, koska se on seura, johon AU:sta aikanaan nuorena lähdin, Seppä kertoo.
Seppä on yksi niistä kolmesta AU-kasvatista, jotka viime vuosikymmenellä muuttivat 16-vuotiaina Turkuun jalkapallon perässä. Kojonperällä lapsuutensa elänyt Seppä lähti Turkuun yhdessä Tuomas Happosen kanssa. Vuotta nuorempi Jani Luoma seurasi heitä perässä oman yläasteensa päätyttyä.
Hulivilikolmikosta Happonen ja Luoma ovat pitkään keskittyneet enää pelkkään futsaliin, mutta Seppä on luonut uraa sinnikkäästi viheriön puolella. Hän on siirtynyt peliajan perässä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja CV:stä löytyy esimerkiksi pelejä kolmesta eri ruotsalaisseurasta sekä muun muassa pohjanmaalaisista FF Jarosta ja KPV:stä. Moni ei olisi tuota seikkailijan elämää jaksanut, mutta Seppä on taistellut unelmansa eteen, joka nyt 28-vuotiaana selvästi kantaa hedelmää.
Tämän vuoden kohokohtia olivat ”europelit” Ilveksen paidassa. Seppä pääsi pelaamaan yli 8 000 katsojan edessä Konferenssiliigan karsintoja Itävallan suurseura Austria Wieniä ja tukholmalaista Djurgårdenia vastaan.
– Ne olivat tapahtumarikkaita pelejä. Niissä on isompi lataus ja sähköisempi tunnelma. Kentällä ei kuule yhtään mitään, vaikka kuinka kovaa huutaisit. Siinä hetkessä sitä yleisömäärää ei mieti. Kaikki muu ikään kuin häviää ympäriltä, kun olet niin kiinni siinä pelissä.
Sepän Ilves jäi kauden päätteeksi Veikkausliigassa vain voiton päähän mestaruudesta.
– Se oli pienestä kiinni. Hopea ei siinä kohtaa lämmittänyt. Jälkeenpäin se on tuntunut voitetulta mitalilta ja tuntuu henkilökohtaisestikin hyvältä.
Menestysnälkää jäi. Sepän peliaika pieneni syksyllä, kun Ilveksen ykkösmaalivahti toipui tolppien väliin. Roolijako oli siinä kohtaa selvä.
– En halua tyytyä tähän, vaan haluan olla merkittävässä roolissa ihan kauden loppuun asti. Haluan sen näyttää jatkossa.
Sepän sopimus Ilveksen kanssa loppui marraskuun viimeisenä päivänä. Jatkon suhteen aivan kaikki on auki ja verkot ovat vesillä. Ilvestä Seppä pitää Suomen parhaana organisaationa. Ura voi jatkua muuallakin. Seuraavat viikot Seppä aikoo kuitenkin viettää kotikonnuillaan ja on luvannut pamahtaa taas AU:n harjoituksiin. Hän ei ole unohtanut juuriaan.
– AU on antanut minulle niin hyvän pohjan, ettei voi enempää kiitollisempi olla. Pienestä asti sai tottua vaatimustasoltaan kovempiin paikkoihin, kun pelasi oman ikäisten lisäksi pari vuotta vanhemmissa ja välillä pääsi jopa ”ysikymppisten” tai miesten treeneihin mukaan.
– Näyttöhalut isompien silmissä olivat kovat. Lisäksi pienessä kyläseurassa mikään ei tule helpolla, kun mennään kohtaamaan isojen kaupunkien seuroja tai on kyse sitten piirijoukkueleireistä, joissa suosittiin pitkiä ja isojen seurojen maalivahteja. Itse olin laiha ja lyhin, Seppä muistelee.
Seppä ja hänen pelikaverinsa viettivät Alastaron urheilukentällä kesäisin monen tunnin iltoja. Toistoja tuli ja kehitystä syntyi. Koskaan pelailu ei tapahtunut kuitenkaan hampaat irvessä.
– Ne olivat todella hauskoja päiviä, joita usein lämmöllä muistelen. Karkkien ja limujen hakureissut kyliltä olivat myös olennainen osa sitä.
– En ole myöskään unohtanut turnauksia. Kävimme paljon niissä ja koimme pienenä seurana myös paljon voittamista. Niistä on jäänyt hiton hyvät muistot. Altavastaajana kairasimme turnausvoittoja sieltä sun täältä. Joukkueen kasaan saaminen oli välillä oma taiteenlajinsa, josta on pakko antaa kiitosta kyllä joukkueenjohtajille ja valmentaja-Samille.