Oripään Urheilijoiden perinteinen Kinkunsulatusturnaus lätkittiin jälleen lauantaina. Kaltaisiani (ja hieman taitavampiakin) harrasteurheilijoita oli saapunut paikalle ennätykselliset 56. Järjestäjäkaksikko Matti Kulmanen ja Janne Kuusinen jakoivat pelaajat kahdeksaan joukkueeseen, joiden kapteeneina toimivat OU:n naisten kolmossarjapelaajat. Turnauksen pääyhteistyökumppanina oli tänä vuonna K-Market Orippää.
Laji- ja ihmistuntemus on komentokaksikolla selkeästi korkealla tasolla, sillä joukkueiden kokoonpanot olivat hyvin tasaväkisiä ja lähes jokainen ottelu kääntyi äärimmäisen tiukoilla eroilla. Ajanhallintasyistä ottelut pelattiin paras kolmesta -systeemillä niin, että eräkohtainen pistekatto oli 15 pistettä. Viimeisellä pallorallilla 15–14-lukemin päättyneitä eriä nähtiin ainakin joka toisessa ottelussa, joten moni hieman kätöseen jäänyt suoritus varmasti harmitti hetken aikaa.
Turnausvoiton nappasi tällä kertaa Marika Lankisen kipparoima joukkue, joka päihitti Jenna Virtasen joukkueen tiukassa finaalissa. Pronssille sijoittui Anna Kelan joukkue. Järjestäjäkaksikosta Kuusinen antoi kentällä kaikkensa kultaa voittaneessa joukkueessa ja Kulmanen oli hieman rennommalla otteella mukana, napaten ansaitun pronssimitalin.
Minut arpa heitti Saga Heikkilän joukkueeseen. Loistavasti hommansa hoitaneen kapteenin ja kehityskelpoiseksi luokiteltavan meikäläisen lisäksi joukkueessa oli kolme kovakätistä nuorukaista, yksi äärimmäisen pallovarma naispelaaja ja hyvin tsempannut miespelaaja, joka harmillisesti joutui alkusarjan jälkeen poistumaan hallilta muiden hommien pariin.
Pelit joukkueellamme menivät periaatteessa nousujohteisesti. Alkusarjakin sujui tavallaan ihan hyvin, mutta tulokset taululla kertoivat meidän joutuvan alempaan jatkosarjaan jo ennen viimeisen ottelun pallottelua. Ensimmäisessä ottelussa hassasimme kolme ottelupalloa ja hävittiin lopulta omiin virheisiin. Toisessa ottelussa painoimme ensimmäisessä erässä taululle turnauksen ylivoimaisimman esityksen, ja sitten otimme kaksi erää tukkaan ihan huolella.
Kolmannesta ottelusta ei nyt ole tarpeellista kirjoittaa mitään.
Eli mitalipelit menivät sivu suun, mutta joukkueen vahvana tahtotilana oli kiillottaa sädekehää edes hieman, ja alakaavion voittoon nousimme rautaisella asenteella. Vitossija oli ehkä tavoitteiden alapuolella, mutta kyllä se ihan hyvältä maistui lopulta.
Kinkunsulatusturnauksen järjestämiskertoja ei kukaan järjestäjistä muistanut täydellisellä varmuudella. Turnausta on järjestetty Oripään liikuntahallin avaamisesta lähtien, eli ensimmäinen turnaus lienee pidetty vuonna 2012. Kun koronavuodet lasketaan pois, niin kyseessä saattoi olla 10-vuotisjuhlaturnaus. Hienoa!
Järjestelyjä lupasin kehua vuolaasti, ja niissähän ei ollut mitään vikaa. Aikataulut toimivat hienosti, kanttiinista sai maukasta evästä sekä kunnollista kahvia ja joukkuejaot olivat onnistuneet, kuten jo aiemmin mainitsinkin.
Itse olin mukana toista kertaa, kun viime vuosi meni omien retkien takia ohitse. Höntsälentistä olen paukutellut vasta reilun kahden vuoden ajan, ja onkin mukava huomata pelikertojen myös kehittäneen pelitaitoja. Ainakin hieman.
Jalka ainakin liikkuu ehkä asteen tai kaksi terävämmin kuin pari vuotta sitten ja kuntokin lienee kohentunut. Ainakaan paitaa ei tänä vuonna pitänyt vaihtaa jokaiseen otteluun, vaikka otsa hiessä pallon perässä syöksähtelinkin.
Kaiken kaikkiaan siis onnistunut tapahtuma, ja painelen mukaan ensi vuonnakin. Jos järjestäjät vain jaksavat edelleen touhuta.