Kun meillä täällä lehdessä käy vierailulla koululaisia ja kerromme heille lehdentekemisestä (kovin tylsästi varmaan), he valpastuvat erityisesti kahden asian kohdalla.
Usein he ovat ihmetelleet oikein ääneen, että ohhoh ja oikeinko tosi, kun kuulevat, että Loimaan Lehti on vanhempi kuin itsenäinen Suomi.
Ensi keskiviikkona, 15. tammikuuta tulee kuluneeksi 110 vuotta Oy Kuntain Lehden perustamisesta. Yhtiö kustansi Loimaan Lehteä , joka alkuvuosiensa ajan ilmestyi nimellä Kunnallisia Sanomia . Näytenumero oli kyllä julkaistu jo vuoden 1914 puolella.
Näytämme lapsille aina arkistohuoneemme, jonka yhtä seinää peittävissä hyllyissä nämä 110 vuoden lehdet vuosikirjoissa ovat. Niistä lapset saavat selata esiin oman vauvailmoituksensa – ne pienet ilmoitukset, jotka vanhemmat meille lähettävät julkaistavaksi vauvan saatuaan.
Niistä on otettu kuvia kavereille ja lähetetty tietenkin äideille ja isille näytille.
Voi sitä hihkumisen määrää, kun selattavilta sivuilta löytyy tuttuja ihmisiä – vaikka juttu opettajasta nuorena tai sukulaisista, rakkaista harrastuksista tai vaikka vanhempien työpaikasta.
Jostakin itselle läheisestä ja omasta. Meistä täällä ja tällä seudulla.
Arkistohyllyjen päällä on valokuvataulu kustannus- ja kirjapainoyhtiön perustajista. On helppo uskoa, että juuri tätä hekin halusivat lehden tarjoavan – jotakin omaa, juuri meistä täällä ja tällä seudulla.
Se toinen pulinaa aiheuttava asia on lehdistönvapaus. Sitä on kysytty vielä erikseenkin, että onko todellakin niin, että päätoimittaja ja lehti itse päättävät mitä lehdessä julkaistaan ja että edes presidentti ei voi käskeä kirjoittamaan lehteen, mitä hän haluaa.
Näin todellakin on.
Erityisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan olemme vanhemmille koululaisille todenneet, että valitettavasti kaikkialla maailmassa ihmiset eivät pääse puolueettomasti ja vastuullisesti tuotetun tiedon ääreen.
Että monessa maassa presidentti ja muut valtaapitävät sanelevat, mitä media kirjoittaa. Totuudesta ja tarkoitusperistä viis.
Loimaan Lehdessä ajattelemme, että lehdentekijä on vastuussa lukijoilleen. Lukijat katsovat seutua monenlaisista ikkunoista ja lehti näyttää seudun sellaisena kuin se näistä ikkunoista näkyy – yritämme löytää kerrottavaksi kiinnostavat ja ennen kaikkea lukijoillemme merkitykselliset asiat.
Joskus ne ovat hienoja asioita, joskus harmittavaisia. Joskus kerrotaan menestyksestä, joskus mönkään menemisestä. On hölmöä olla iloitsematta onnistumisista, ja yhtä hölmöä lakaista ongelmia maton alle.
Jos kertoisimme vain positiivisista asioista, ja lukija näkisi ”ikkunastaan” myös muuta, menettäisimme lukijan luottamuksen. Jos löytäisimme vain kritisoitavaa, tapahtuisi samoin.
Lukijan tulee tunnistaa seutu sivuiltamme.
Jotta näin käy, tarvitsemme lehdentekemiseen mukaan aina myös lukijat, erilaisine ajatuksineen ja näkemyksineen sekä tietoineen ja juttuvinkkeineen.
Tänä juhlavuotenamme teemme sitä, mitä Loimaan Lehti on jo 110 vuotta tehnyt. Tuonut sivuillaan esiin täkäläisiä ihmisiä, yrityksiä ja asioita, ollut paikallisen puolella.
Tähtäämme siihen, että mahdollisimman moni kokisi voivansa tarjoamiemme juttujen ja tietojen ansiosta osallistua oman elämänsä ja seudun rakentamiseen. Että lukijat tietäisivät, mitä heitä koskevissa palveluissa tapahtuu, ja miten niihin voisi ottaa kantaa ja vaikuttaa. Että kaikki rohkaistuisimme tsemppaamaan toisiamme ja muistaisimme tukea paikallista vireyttä tuottavia yrityksiä ja muita tahoja, esimerkiksi harrastustarjontaa ja tapahtumien tekijöitä.
Juhlimme lehdessä pyöreitä työn merkeissä. Jos lahjaa saa toivoa, niin kiinnostusta paikallisiin asioihin ja seudun rakentamiseen kaikille sekä vimmaa vaalia yhteiseloa.
Vaikka pyörisimme millaisissa tietoverkoissa ja digikanavissa, elämä on sittenkin paikallista. Elämme lähiympäristömme ja sen ihmisten kanssa.
Kati Uusitalo