Messukeskuksen aula tulvi ihmisiä jo ennen kymmentä. Saapuvatkohan ihmiset muuallakin kuin Suomessa jonottamaan messuille puoli tuntia ennen? Eivät esitteet kesken lopu, ihmettelin, kun pujottelin sisäänkäynnille.
Mikä olisikaan mahtavampaa kuin tarinoida messukävijöille Espanjasta, joka sentään on yksi suosikkipuheenaiheistani? Näin olin ajatellut, kun minua pyydettiin esittelemään entistä asuinmaatani Matkamessuille.
Ei liene sattumaa, että messut järjestetään juuri tammikuussa: kun ulkona käy hyytävä tuuli, messusali pursuaa toinen toistaan houkuttelevampia keitaita, jotka luovat haaveita siitä, kuinka matka mullistaisi elämän. Alkujaan nämä ei-uskonnolliset messut, markkinointitapahtumat yhdistyivät kirkollisiin messuihin ja niitä järjestettiin kirkkojen läheisyydessä. Pöhinää ja promoa seuratessani pohdin kyynisenä, palvottiinko messuilla silloinkin vain vierailijoiden rahoja.
Muistelin, kuinka olin saanut kerran lapsena messuilta hienon barbin ja toisella kerralla voitin lahjakortin: vähävaraisen perheen lapsena pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kampaajalle. Nykyään ilmaistuotteita himoavat joutuivat pettymään, sillä messuilta saa krääsän ja kuponkien sijaan qr-koodeja ja uutiskirjeitä. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä, kuinka paljon hauskat tekoälyä hyödyntävät työkalut ja arvontaosallistujien tilaamat uutiskirjeet tuhlaavat energiaa – monet eivät tiedäkään, että turhilta sähköpostilistoilta poistuminen on hyvä teko paitsi omalle mielenrauhalle myös ympäristölle.
Kuulin, että osallistuminen maailman kalleimpiin matkailumessuihin voi maksaa jopa tuhat euroa, mutta alan toimijat pitävät tätä kannattavana satsauksena, sillä alalla liikkuu paljon rahaa. Messuvieraiden paljoudessa tuntui kovin kaukaiselta, että olin korona-aikana kulkenut Ruotsiin lähes tyhjillä risteilijöillä. Kerran meitä matkustajia oli vain kaksi ja asiakaspalvelijoita yksi. Menimme toisen matkustajan kanssa erehdyksessä väärään käytöstä poistuneeseen laivaan ja joku lukitsi meidät epähuomiossa sinne. Hakkasimme ovia ja ikkunoita, kunnes eräs satamatyöntekijä tuli päästämään meidät ulos.
Matkailussa trendaavat parhaillaan vastuullisuus, kestävyys, kotimaisuus, elämyksellisyys ja hyvinvointi. Salaa mielessäni kummastelin, mikseivät ihmiset panosta hyvinvointiin arjessaan. Entä voiko elämyksen todella ostaa vai syntyykö se hetkessä? Harmikseni kukaan messukävijä ei kysynyt minulta, miten esimerkiksi vastuullisuuden voisi huomioida paremmin Espanjan matkalla, vaan sen sijaan huomattavaa osaa vierailijoista kiinnostivat ennen kaikkea rannat ja lennot.
Jos en näe muutosta, voin itse olla se, tuumin tapani mukaan ja ostin reililipun kahdeksi kuukaudeksi, jotta voisin matkustaa Espanjaan junalla lentämisen sijaan. Ehkä onnistun innostamaan muitakin kokeilemaan samaa, vaikka ymmärrän, ettei kaikkien ole mahdollista käyttää kahta kuukautta junailuun. Inspiraatio toimii paremmin kuin syyllistäminen, ja sen messujen markkinoinnin ammattilaiset ovat tienneet kautta aikain – siksi he rakentavat aurinkoisia keitaita keskelle pimeää kaupunkia.
Emilia Voltti