LOIMAA Asko Kedonperää ja Eija Piiraista voi luonnehtia syyllä firman miehiksi ja naisiksi, kun he ripustavat työrukkasensa naulaan.
Piiraiselle on ehtinyt kertyä työuraa vajaat 48 vuotta ja Kedonperälle 41,5 vuotta – ja nämä kaikki yhden ja saman työnantajan palveluksessa. Työnantajan virallinen nimi on vuosien varrella vaihdellut, mutta aina se on tunnistettu Hankkijan maatalouskauppana.
Kedonperä jää virallisesti eläkkeelle maaliskuun alusta, 64-vuotiaana.
– Pienelle eläkkeelle, Piirainen tarkentaa sivusta ja molemmilla riittää hauskaa pöydän ääressä.
Piiraisella on huumorilleen katetta, sillä hänen eläkeikänsä täyttyi kuusi vuotta sitten. Viime vuodet hän on työskennellyt eläkkeellä ollessaan. Nyt hän on päättänyt lopettaa työnteon.
– Maaliskuun lopussa koittaa niin sanotusti vapaus.
Kedonperä on toiminut vuodesta 2011 Hankkija oy:n Loimaan toimipisteen myymäläpäällikkönä, Piiraisen nimike on puolestaan myyntisihteeri ja sekin on ehtinyt vaihdella vuosien saatossa.
Molemmat astuivat aikoinaan Keskusosuusliike Hankkijan palvelukseen, Piirainen vuonna 1977 ja Kedonperä vuonna 1983.
– Tulin ensin Valmetin traktorimyyjäksi. Hankkijahan myi lisäksi sisaryhtiöiden kautta Massey Fergusonia ja Belarusta, Kedonperä muistelee.
Tuotantotarvikepuolelle Kedonperä siirtyi melko pian, vuoden 1984 alusta. Sillä tiellä hän on ollut näihin päiviin saakka, sillä myymäläpäällikön työhön on sisältynyt myös käytännön myyntityötä.
Piirainen on kotoisin Pohjois-Karjalasta, Valtimolta. Hän saapui Loimaalle ja kauppaopistoon vuonna 1974.
– Tulin siskojeni perässä etelään. Ainahan sieltä on lähdetty, hän viittaa suomalaista yhteiskuntaa vuosikymmeniä muovanneeseen rakennemuutokseen.
Viime vuodet Piirainen on muun muassa käsitellyt Hankkijan neljän myymälän ostolaskut Loimaalta käsin. Lisäksi toimenkuvaan on sisältynyt kassahommia, myyntiä ja tavaran tilausta. Hän on myös vastannut Woikosken hitsauskaasujen välitysmyynnistä.
– Täällä on joutunut tekemään kaikkea, hän sanoo ja korostaa sen olevan hyvä asia, koska silloin työ ei ole yksitoikkoista.
Kedonperä ja Piirainen ovat ehtineet uransa varrella työskennellä Loimaalla kaikkiaan neljässä Hankkijan toimipisteessä. Heidän ensimmäinen työpaikkansa oli nykyisen Citymarketin paikalla.
Sen jälkeen muutettiin Oppipojankadulle, Teollisuuskylään.
– Puhuttiin niin sanotusta Hankkijan kioskista, Kedonperä tarkentaa toimitilojen kokoon viitaten.
Ennen nykyisiä Patruunankadun toimitiloja Ysitien varressa Hankkijan toimipiste sijaitsi silloisen S-Marketin takana Koiviston raskaskonehallissa ja nykyisen Prisman yhteydessä.
Kokemus, jonka mukaan nykypäivänä samat työt – ja joskus jopa enemmän – vaaditaan tehtävän yhä vähemmällä henkilöstömäärällä kuin aiemmin, pätee ainakin Kedonperän ja Piiraisen havaintojen pohjalta.
Kedonperä muistaa, kuinka hänen aloittaessaan vuonna 1983 Hankkijan Loimaan toimipisteen vahvuus oli 54 henkeä. Nyt se on 15.
Jotta vuosikymmenten vertailu olisi mielekästä, hän huomauttaa, ettei myymälän konsepti ole loppujen lopuksi tänä aikana ratkaisevasti muuttunut: edelleen Loimaalla on sekä myyntiä että korjaamo.
– Paperihommat ja esimerkiksi tavaroiden kuljetukset ovat entistä enemmän keskittyneet yhä harvemmille tahoille. Paljon on myös ulkoistettu.
Piirainenkin on huomannut kehityksen: ennen toimipisteestä löytyi yksi tai useampi sihteeri. Nyt hänen kanssaan vastaavaa työtä tekeviä henkilöitä on Hankkijan palveluksessa seitsemän, valtakunnallisesti.
Aikaisemmin sihteereille kuuluneita töitä on mahdutettu esimeriksi myyjien toimenkuvaan. Myös tietotekniikka ja automatisointi ovat korvanneet ihmistyötä.
Kedonperän eläköityessä hänen työtään jatkaa Janne Tuusa, joka toimii Hankkijan Loimaan ja Forssan toimipisteiden myymäläpäällikkönä.
Asiakaskuntakin on muuttunut.
Kedonperä havainnollistaa, kuinka hänen aloittaessaan 1980-luvulla keskivertotilalla oli peltoa alle 30 hehtaaria ja esimerkiksi 200 lihasikaa, ja sillä pysyi perhe leivässä. Nyt puhutaan esimerkiksi 3 000 paikan lihasikaloista ja 60 000 paikan broilertiloista, hehtaareita on sata tai useampi.
– Mutta edelleen pienempiäkin tiloja tarvitaan, varsinkin huoltovarmuuden takia, hän miettii ja huomauttaa, että isoilla tiloilla ovat myös riskit suuremmat.
Maatilojen määrän väheneminen on näkynyt muun muassa siinä, kuinka maatalouskauppaa käydään yhä harvempien ostajien kanssa. Myös myyntikonsepti on muuttunut ketjumaisemmaksi.
– Ennen sai enemmän määritellä omaa, Kedonperä pohtii.
Maatalouskaupassa myydään sukupolvelta toiselle, ja Piirainen ja Kedonperä ovat ehtineet tehdä kauppaa jopa saman maatilan neljännen sukupolven kanssa.
– Joka kauppaa ei saa. Täytyy olla kärsivällinen ja pitkän luottamuksen arvoinen, Kedonperä luonnehtii.
Kaupanteon tavatkin ovat muuttuneet, jos ei muuta niin kasvottomammiksi. Entisaikoina kierreltiin autolla kaupoilla ja toisinaan maatiloille ilmestyttiin ennakkoon ilmoittamattakin.
– Nyt laitetaan helposti vain sähköpostia, että laita tarjous näistä, Kedonperä havainnollistaa.
Kaupan alan lainsäädännön ja valvonnan lisääntyminen eivät ole ainakaan helpottaneet kaupankäyntiä.
– Ja Teams-palavereita on joka viikko, Piirainen lisää.
Eläkepäivillään Kedonperä jatkaa Ypäjällä kotitilan pitoa, joka on ollut hänen nimissään vuodesta 1987. Kyse on kasvinviljelytilasta. Myös remontointi- ja metsähommat pitävät mielen ja ruumiin virkeinä.
Kedonperä on työnantajalle kiitollinen siitä, että leipätyön ja maanviljelyn on pystynyt sovittamaan hyvin yhteen.
– Joustoa on ollut molemmista päistä.
Vapaapäivien koittaessa Piiraisella ”menoa olisi niin perhanasti”, mutta silti mennään päivä kerrallaan.
– Kunnosta täytyy pitää huolta, hän vakavoituu ja sanoo käyvänsä esimerkiksi uimassa Vesihovissa.
Ja kun hän lähtee uimaan, sitä uidaan kerralla kilometrin verran.
Kedonperän ja Piiraisen läksiäisiä vietetään ensi viikon perjantaina, jolloin Hankkijan toimitiloissa on tarjolla tykillinen hernekeittoa ja kahvia.