Kuulun sukupolveen, joka oli tottunut vanhuksiin. Suvut kokoontuivat, monet hoitivat iäkkäitä sukulaisiaan, kaikki pyrkivät auttamaan heitä tarpeen mukaan. He kuuluivat elämäämme. Tosin lapsena hymyilimme salaa teepussien kuivaajalle, kadonneen kymmenen pennin metsästäjälle, rikkinäisten alushousujen säästäjälle ja saunaillan salapullon naukkailijalle. Mukisematta autoimme heitä.
Ikä saa terveen ja suhteellisen hyväkuntoisen ihmisen pohtimaan vanhenemista, koska julkisuudessa käsitellään ikääntymistä armottomasti. Vanhemmalla ihmisellä pitää olla hyvä itsetunto, ettei hän muserru tämän päivän yhteiskunnassa. Yritän tietoisesti suhtautua tyynesti ikääntymiseni ja vanhustenhuollon tilanteeseen. Välillä hirvittää, mutta se on turhaa. En voi tietää, mitä tapahtuu.
1990-luvulla nuori, väitöskirjaa tekevä kollega piti meitä, suurten ikäluokkien edustajia, täysin fossiileina. Hänen mielestään meidän olisi pitänyt ehdottomasti väistyä työelämästä energisten nuorten tieltä. Olimme nelikymppisiä. Aikani kuunneltuani sanoin hänelle: ”No, sinäkin vanhenet – jos saat elää”. Hän näytti yllättyneeltä.
Lääkäri ja kirjailija Helinä Siikala kysyi jo vuonna 2007 (HS 18.6.), mistä löytyvät kotipalvelun ja kotisairaanhoidon työntekijät käymään jopa seitsemän kertaa päivässä vanhuksen luona. Siikala pohti kirjoituksessaan, mihin vuodeosaston vanhuksia kuntoutetaan.
Hänen iäkäs ystävänsä sanoi ymmärtävänsä liikunnan merkityksen, mutta talviliukkaat eivät häntä houkutelleet. Hän halusi pötkötellä ja lukea. Vanhus kysyi, pitääkö hänen lähteä ulos, jotta hän pystyy aikanaan kävelemään omin jaloin arkkuun.
Television MOT-ohjelma käsitteli hiljattain soten tilannetta ja vanhustenhoitoa, lähinnä sen puutteita. (TV1 12.1.). Kotihoitoa ei tällä hetkellä helpolla myönnetä ja laitospaikan saaminen on yhä vaikeampaa. Mielipidekirjoituksissa toistuu vanhusten halveksunta ja vähättely. Rollaattorimummot ja huojuvat papparaiset ovat nykynuorten tiellä. Poliitikot puhuvat, ikään kuin tämä tilanne olisi yllättänyt yhteiskunnan.
Suomen väestöä on laskettu vuodesta 1751 (stat.fi). Väestöennusteita on tehty vuodesta 1934. Niissä huomioidaan syntyvyys, kuolleisuus, maassamuutto ja siirtolaisuus ja ennustetaan tulevaisuuden väestömäärää.
Huvittaa, miten päättäjät saattoivat yllättyä, että suuret ikäluokat vanhenevat samaan tahtiin kuin ovat eläneet. Me olemme aiheuttaneet yhteiskunnalle koko elämämme ajan päänvaivaa: kouluja täytyi rakentaa, opiskelupaikkoja piti lisätä ja työelämässä olimme nuorten tulppana.
Nyt näyttää siltä, että pitää kävellä omin jaloin arkkuun, ennen kuin tarvitsee yhteiskunnan apua. Vielä tänään huvittaa – huomenna saattaa hirvittää.
Päivi Nummela
eläkkeellä oleva kauppaopettaja