LOIMAA/SARKA Kyykkä, tuo vanha karjalainen perinnepeli haastaa pelaajansa. Noin 80-senttisen puukartun heittäminen voi näyttää helpolta, mutta koska maila on yllättävän kevyt, voi vaikeuksia tulla tähtäämisen tarkkuudessa ja voimanhallinnassa.
Kyykkään pääsi tutustumaan Suomen maatalousmuseo Saran järjestämässä talviriehassa, kun museon väki lupautui näytösotteluun Turun Yliopiston Savo-Karjalaisen Osakunnan Kyykkäorganisaatiota (SKOK) vastaan.
– Kyykkä on helppo aloittaa ja helppo oppia, mutta siinä on todella vaikea tulla hyväksi pelaajaksi, osakunnan hallitseva kyykkämestari Kaisa Luhta kertoi.
Kehittyminen ei kuitenkaan ole mahdotonta: siihen auttaa vain harjoitteleminen.
– Jos pystyy heittämään pesismailan kokoista puukarttua, niin oppii kyykänkin.
Luhta kertoi, että opiskelijapiireissä kyykkää pidetään rentona liikuntaharrastuksena ja Savo-Karjalaiselle Osakunnalle sen pelaaminen on myös tapa vaalia itäsuomalaisia perinteitä.
Hän arveli kyykän sopivan hyvin myös maatalousmuseon tapahtumaan.
– Nyt on eka kerta, kun pääsemme nurmikentälle, kun yleensä pelaamme hiekkakentällä. Pito saattaa olla liukkaampi tai epätasaisempi.
Pelin tavoitteena on saada kyykät pois pelineliöstä heittämällä niitä kartuilla eli puumailoilla. Lajin kattojärjestönä Suomessa toimii Suomen Kyykkäliitto. Akateeminen kyykkä poikkeaa hieman perinteisestä kyykästä.
Loimaalla laji on tuttu varsinkin Mellilässä, kun kylällä kamppaillaan joka kesä omasta mestaruudesta.
Useita Mellilän turnauksia voittanut Hannu Harju oli mukana myös Saran joukkueessa. Hän kuuluu Kyykkäliittoon ja kiertääkin kisoja joka viikonloppu toukokuusta syyskuuhun. Kokemusta on kertynyt yli 20 vuodelta.
– Laji on hyvin sosiaalinen, ja kilpailuissa oppii hyvin tuntemaan toisia pelaajia.
Myös Sarka-museon amanuenssi Senna Levonen kertoi kyykän olevan mahtava seurapeli, jossa kannattaa iloita pienistäkin onnistumisista.
– On plussaa, jos ylipäätään osuu kyykkään, hän naurahti.