LOIMAA/MYLLYKYLÄ Kauppalehden julkaiseman arvion mukaan nykyisistä työtehtävistä 50–90 prosenttia kokee isomman tai pienemmän muutoksen tulevan kymmenen vuoden aikana. Keskiviikkona Novidan Myllykylän auditoriossa järjestetyssä ennakoinnin ja tulevaisuusajattelun työpajassa pohdittiin, voidaanko tähän muutokseen vastata jatkuvalla oppimisella.
Ennen varsinaista työpajaa Joe-hankkeen (Jatkuvan oppimisen alueellinen ekosysteemi) projektipäällikkö Anneli Frantti, Turun ammatti-instituutin Kristiina Ojala ja Varsinais-Suomen liiton Esa Högblom esittelivät hanketta ja kertoivat Ennakointiakatemian toiminnasta ja tavoitteista.
Varsinais-Suomessa jatkuvaa oppimista vahvistetaan vuosina 2024–26 Euroopan unionin osarahoittamalla Joe-hankkeella, jota Loimaan ja Uudenkaupungin alueella edistää Novida. Keskiviikkoinen työpaja oli osa Joe-hanketta, ja vastaavanlainen ennakointityöpaja järjestetään Uudessakaupungissa 6. maaliskuuta.
Työpajaa vetänyt Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen koulutuspäällikkö Hanna-Kaisa Aalto korosti, että nykyisellään tulevaisuusajattelusta puuttuu mielikuvitusta.
– Nykyään keskitytään liikaa ongelmanratkaisuun ja lyhyen ajan kehitykseen. Pitäisi nähdä pidemmälle ja antaa mielikuvitukselle sijaa. Ei pitäisi etsiä pelkästään todennäköisyyksiä ja uhkia, vaan mahdollisuuksia, Aalto opasti.
Työpajassa keskusteltiin Aallon johdolla pareittain ja ryhmissä siitä, miltä maailma näyttää vuonna 2045. Aalto opasti ryhmiä miettimään joidenkin megatrendien tulevaisuusnäkymiä kolmella tulevaisuusajattelun tavalla.
Tapa 1: Tulevaisuuteen varautuminen – nykyhetkessä selvästi näkyvien kehityskulkujen tunnistaminen ja niiden seurausten miettiminen.
Tapa 2: Tulevaisuuden suunnitteleminen – tulevaisuuden visioiminen ilman valmista tulevaisuusnäkymää.
Tapa 3: Tulevaisuuksien avartaminen – tavoitteena laajentaa tulevaisuuskuvien kirjoa ja haastaa siitä tehtyjä oletuksia.
Tulevaisuusajattelu vaatii Aallon mukaan aina näkemyksellistä tietoa. Sen keräämiseksi tulisi pystyä tunnistamaan oma ajattelunsa eikä ottaa liikaa vaikutteita muiden mietinnöistä.
– Yhtenä ongelmana tulevaisuusajattelussa on, ettei moni kirjoita itseään mukaan. Moni suostuu mukaan ajatuksiin, joita ei itse pidä todennäköisenä.
Aalto nosti esiin kysymyksen siitä, miten yksilö voi ennakoida jotain, jota ei itse näe uskottavana skenaariona? Hän kannusti työpajan osallistujia ravistelemaan totuttuja ”totuuksia”, sillä moni asia, jonka olemme arvioineet pysyvän entisellään, tulee muuttumaan.
– Usein olemme valjastaneet kokonaisen järjestelmän toimimaan tiettyjen mallien mukaisesti. Sitten kun se perustavaa laatua oleva asia muuttuu, niin transformaatio on pakollinen. Se tarkoittaa jotain täysin uudenlaista tapaa toimia, eikä meillä ole siihen vielä vastauksia ja silloin me tarvitsemme radikaalimpaa ennakointia.
Onnistuneessa ennakoinnissa tulee ensin määrittää keskeinen kysymys, ymmärtää konteksti sekä suunnitella lähestymistapa ja havainnointi. Näiden pohjalta määritellään tarvittava muutos, joka on perusteltava ja jonka toteutumista tulee hallita.