Loimaan teatterin Sieluton sävelmä -näytelmä saa ensi-iltansa lauantaina – sen enempää juonta paljastamatta voi sanoa, että näytelmässä nähdyt esimerkit henkisestä ja fyysisestä väkivallasta eivät ole ennenkuulumattomia. Valitettavasti.
Valitettavasti kautta maailmanhistorian on ollut ihmisiä, jotka tarvitsevat valtaa yli muiden ihmisten ja ovat valmiita ottamaan sen vaikka väkivalloin. Joskus nämä ihmiset ovat valtionjohtajia, joskus perheenjäseniä, tavallisia ihmisiä.
Näytelmässä isoisän roolissa esiintyvä Teppo Heikkilä paljasti koeyleisölle harjoitusten jälkeen, miltä tällaisen ihmisen näytteleminen tuntuu – joka kohtauksen jälkeen tekisi mieli mennä pyytämään anteeksi kanssanäyttelijöiltä.
Kummallinen helpotus valtaa katsojan esityksen jälkeen. Jännitystä salaisuuksista rakennetaan ja kasvatetaan kohtaus kohtaukselta, ja kun ne päästetään piiloistaan esiin – sanotaan ääneen, tuntuu kuin saisi vihdoin vetää vapaasti henkeä.
Liian harvoin väkivallan uhrit saavat anteeksipyyntöjä. Vaikeneminen suojelee (väki)valtaa. Puhuminen tuo oikeutta uhreille, ovatpa nämä eläneet kauan sitten tai tässä päivässä ja teatterin lavalla tai oikeassa elämässä.