Onko kynät teroitettu jo? Ensi keskiviikkona se alkaa, ennakkoäänestys nimittäin. Äänioikeutetun tehtävä ei ole helppo, tällä erää kun on löydettävä itselle mieluisia ehdokkaita kaksin kappalein. Monelle jo yhden ehdokkaan seulominen kaikkien kandidaattien joukosta on haasteellinen tehtävä, jättihän viime kuntavaaleissa lähes puolet ja aluevaaleissa yli puolet loimaalaisäänestäjistä vaikuttamismahdollisuuden väliin.
Varsinkin kuntavaalit taitavat yhä olla makkara- ja kahvitelttavetoiset, asuvathan ehdokkaat naapurustossamme. Sosiaalisen median merkitys vetoamisvälineenä on kuitenkin alati kasvamaan päin, ja viime eduskuntavaaleja luonnehdittiin somevaaleiksi, koska sosiaalisessa mediassa näkyvää vaikuttamistyötä tekevät ehdokkaat tuntuivat kahmivan poikkeuksellisen suuria äänimääriä.
Journalismin näkökantilta paljon pohdintaa herättää se, missä määrin sosiaalinen media on ajanut kiinnostavuudessaan perinteisen median ohi. Ajankäytöllisesti mitattuna näin voi etenkin nuorempien yleisöjen osalta olla. Toisaalta sisällöissä on vissi ero: kun uutismedia hoitaa leiviskänsä, äänestäjille on todennäköisemmin tarjolla faktaa eikä pelkkää pr-utopiaa. Jos kansa nielee ainoastaan vaikuttamistarkoituksissa grillattua ja vaalilupauksilla marinoitua vaalimakkaraa, ei ole ihme, että vaalien välissä syntyy myös pettymyksiä.
Pessimistisesti voidaan kysyä, lisääkö esimerkiksi ehdokkaiden rikostaustojen selvittäminen luottamusta demokratiaa kohtaan, jos ehdolle pääsee vakavista rikoksista tuomittuja ihmisiä. Kansalla on kuitenkin oikeus tietää, mikäli luottamustehtäviin halajava on unohtanut kertoa taustoistaan puolueelle. Perinteinen faktantarkistus on myös paikallaan, etenkin nyt, kun puolueet voivat luvata mitä vain kyläkoulujen säilyttämisestä neuvolapalvelujen puolustamiseen. Median tehtävä on muistuttaa, mistä asioista kullakin pallilla pääsee päättämään.
Tuplavaalien myötä on kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan äänestäneiden osuus liikkuu. Nouseeko äänestysaktiivisuus viime aluevaaleihin nähden vai romahtaako kummankin vaalitoimituksen osallistumisinto? Etenkään aluevaltuustokausi ei ole tarjoillut mannaa valtuutetuille muttei palvelujenkäyttäjillekään, joten uuden hallinnontason vakuuttavuus on koetuksella, jos asukkaat kokevat äänestävänsä hyvinvointialueille vain kumileimasimen virkaa toimittavan kokoonpanon.
Kollega tunnusti tällä samaisella palstalla taannoin (LL 1.2.), ettei ole käyttänyt ääntään erityisen ahkeraan. Ajattelen itse, että vaalien välillä kansalla on lukuisia mutta valitettavan näennäisiä mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Esimerkiksi kuntien kannanotot hyvinvointialueiden päätöksiin ovat tuntuneet menevän kuuroille korville, eikä valtiovalta taas ole vastannut kovin hanakasti aluetason hätähuutoihin. Yksikään asianmukaisesti täytetty äänestyslipuke ei kuitenkaan voi tulla sivuutetuksi, joten kynä tarkkana uurnille mars.
Katriina Reijonen