Facebook ja Instagram seuraavat ja kuuntelevat pelottavan tarkasti käyttäjäänsä. En ole kummassakaan kovin aktiivinen, mutta silti niitä tulee selattua päivittäin. Kuuntelin taannoin podcastia, jossa tovi ihmeteltiin, miten Tupu, Hupu ja Lupu ovat Aku Ankan veljenpoikia, vaikka oikeasti ovat Akun siskonpoikia. Myöhemmin googlasin muistin tueksi Ankkalinnan sukulaissuhteita. Pian tämän jälkeen face näytti Aku Ankka -lehden mainoksen. Avasin sen, koska siinä oli houkutteleva kysymys: Mikä ankkahahmo olet horoskooppimerkkisi perusteella? En usko horoskooppeihin, mutta innostun tällaisista hömppäversioista. Päähänpistona lähetin sisaruksille kuvan heidän ankkahahmoistaan. Toisen vastauksesta päätellen lähinnä tuhlasin hänen aikaansa, toinen ymmärsi viestin hupiarvon.
Some innostui ankkavalinnastani ja alkoi tunkea vastaavanlaisia tuiki tärkeitä juttuja enemmänkin. Jonkun keskiaikafestarin mainos kiinnosti, koska siinä oli tarjolla tuon ajan mukaisia ammatteja ja nimiä. Älä kysy tarkennusta. Saanko esittäytyä: Olen Margareta Hyvä ja syntymäkuukauteni perusteella seppä. Ilahduin siitä, sillä isäni lapsuuden toiveammatti oli seppä.
Sepästä siirrytään kätevästi Asterix-sarjakuvaan. Gallialaisen pikkukylän seppä Caravellix ja kylän kalakauppias Amaryllix riitelivät kaikesta äänekkäästi, karjuivat pää punaisena ja lopulta, aina, tuore kala mäjähti sepän naamaan. Noin kymmenen vanha Margareta Hyvä ei vielä ymmärtänyt kaikkia Asterixin yksityiskohtia, vasta myöhemmin aukesivat tarkemmin muun muassa kyläläisten hienosti suomennetut nimet. Esimerkkinä kylänvanhin Senilix ja päällikön teräväkielinen vaimo Smirgeline. Nerokasta.
Gallialaisten mukana perehdyin myös roomalaislegioonaan ja Julius Caesariin, eikä sovi unohtaa latinaa. Useimmat edelleen muistamani lauseet olen oppinut nimenomaan Asterixista. Alea iacta est, arpa on heitetty, mistä muunnellun version tuttava on kirjoittanut ulkohuussinsa seinään: Urea iacta est.
”Älä ota itseäsi niin vakavasti, kukaan muukaan ei ota.” En muista, missä lause tuli vastaan, mutta mieleen jäi, koska se on niin hyvä. On hauskaa hetkellisesti lakata olemasta tosi aikuinen ja hömpötellä hiukan, ottaa kevyesti, keksiä jotain hölmöjä kysymyksiä, joilla piinata kanssaeläjiä tai päästää ajatus ihan tolkuttomalle laukalle. Parasta älyttömät jutut ja suunnitelmat ovat silloin, kun seurana on tyyppi tai tyyppejä, jotka heittäytyvät hetkeen samalla lailla ilman rajoittimia. Ei tiedä etukäteen, miten loistavia ideoita noista hetkistä voi kehittyä. Aivotutkijatkin muistuttelevat meitä, ettei paranisi unohtaa leikkimistä ja mielikuvitusta.
Mikähän tämän kirjoituksen pointti on? Vastaan (lupa kysytty) tutun nuoren naisen somepostauksella: ”Harhautan mun maailmatuskasta kärsiviä aivoja maalaamalla ja kuuntelemalla hyvää podcastia. Suosittelen!”.
Ihan täydellistä! Kannattaa harhautua hetkellisesti kevyemmälle vaihteelle.
T: Milla Magia, Ankkalinna/Vesuvius
Marju Hirvonen