Covid-19-pandemian vuoksi julistettujen poikkeusolojen 5-vuotispäivä sai monessa seurassa aikaan puintia siitä, mitä korona-aikana tehtiin oikein ja mitä väärin.
Osin logiikka ontui päätöksissä – miksi esimerkiksi kaupassa sai käydä, mutta muuten piti pysyttäytyä pois ihmisten ilmoilta? Paljon puhuttiin etätöistä, mutta kovin vähän muistettiin tuoda esiin sitä, että suuri osa töistä ja työntekijöistä oli mahdotonta siirtää etäilemään.
Mutta. Mikä olisi ollut vaihtoehto? Kuka olisi tehnyt ostokset kaikkien muiden puolesta, jos kauppaan ei olisi päässyt? Ja miten koneita ja laitteita olisi hitsattu tai potilaita hoidettu kotoa käsin?
Valtiontalouden tarkastusvirasto laski (2021), että suoria koronatukia oli maksettu yrityksille noin 2,4 miljardia euroa ( Yle ). Osaa on peritty takaisinkin, sillä tukia hakivat myös yritykset, jotka eivät olisi niitä tarvinneet. Jälleen, mikä olisi ollut vaihtoehto – olla tukematta ja odottaa, että jospa joku yritys jäisi pystyynkin?
Kaikki sulut ja rajoitukset tähtäsivät siihen, että viruksen leviäminen ei riistäytyisi käsistä ja terveydenhuolto pystyisi hoitamaan sekä koronapotilaat että muita sairauksia sairastavat ihmiset. Mikä olisi ollut vaihtoehto etenkin epidemian alussa, kun koronasta ja sen leviämisestä tiedettiin vain vähän? Kukaan ei halunnut kontolleen vastuuta mahdollisesta terveydenhuollon romahtamisesta ja sen mahdollisesti aiheuttamista kuolemista.
Liian moni koululainen ja vanhus jäi yksin, kun opetus muutettiin etämalliin ja iäkkäiden luona ei saanut vierailla. Näihin tilanteisiin olisi pitänyt olla vaihtoehto.