LOIMAA Vuoden 2024 alusta miehensä omaishoitajana toiminut loimaalaisnainen on ihmeissään. Hän näyttää Varsinais-Suomen hyvinvointialueen Varhan toistaiseksi voimassa olevaa päätöstä, jossa hänen muistisairaalle miehelleen on myönnetty päivätoimintapaikka kuljetuksineen kerran viikossa. He maksavat osan toiminnasta itse. Päätöspäiväksi on kirjattu 31. tammikuuta 2024. Päätöksessä todetaan, että palvelu on todettu asiakkaalle välttämättömäksi toimintakykyyn vaikuttavien yksilöllisten tekijöiden vuoksi. Perusteluiden mukaan asiakas hyötyy ryhmämuotoisesta kuntouttavasta toiminnasta.
Tämän vuoden alussa kävi kuitenkin ilmi, että päivätoiminta loppuu heidän osaltaan. Virallista lopettamispäätöstä omaishoitaja ei ole koskaan saanut, vaan asia kävi ilmi, kun hän varasi puolisolleen puhelimitse paikkaa intervalli- eli lyhytaikaishoitoon. Perusteluksi toiminnan loppumiselle naiselle kerrottiin, että Varha ei myönnä päivätoimintapaikkaa sellaisille, jotka käyvät intervalli- eli lyhytaikaishoidossa.
– Vielä joulukuussa minulle sanottiin, että toiminta jatkuu normaaliin tapaan taas tammikuussa. Kyllä tämä tuntuu tosi ikävältä.
Loimaalla asuva nainen ei halua nimeään julki suojellakseen miehensä ja omaa yksityisyyttään. Hänen henkilöllisyytensä on Loimaan Lehden tiedossa. Lehti on nähnyt päivätoiminnasta tehdyn päätöksen lisäksi maksuperusteen ja viime joulukuulta olevan laskun.
Varhan aluehallituksen 8. lokakuuta 2024 hyväksymien uusien iäkkäiden palvelujen palvelukuvausten ja myöntämisperusteiden mukaan kuntouttavaa päivätoimintaa ei myönnetä muun muassa lyhytaikaishoidossa säännöllisesti yhdestä kahteen viikkoon kuukaudessa käyville. Loimaan Lehden haastattelemassa tapauksessa hoidettava käy lyhytaikaishoidossa vain neljä vuorokautta kuukaudessa, ja tästä ajasta kolme vuorokautta on omaishoitajan lakisääteistä vapaata. Yhden vuorokauden he maksavat itse.
Varhan omaishoidon palveluvastaava Marja Holm-Rantala ei osaa sanoa, miksi kyseiseltä asiakkaalta on poistettu oikeus päivätoimintaan ja miksi siitä ei ole tullut virallista lopettamispäätöstä, vaikka olisi pitänyt. Hän sanoo kuitenkin, että palvelukuvauksien ja myöntämisperusteiden muutosten myötä kaikki päivätoiminta on nyt kuntouttavaa, ja asiakkaan toimintakyvyn on oltava niin hyvä, että hän kykenee osallistumaan ryhmän toimintaan. Päivätoimintasopimuksia ei myöskään myönnetä enää toistaiseksi vaan ne tehdään puoleksi vuodeksi. Sen jälkeen tilanne arvioidaan uudelleen.
– Voi olla, että tässä on sattunut nyt inhimillinen virhe lopettamisen suhteen, kun ohjeistuksia on uusittu, hän pohtii.
Varha on lopettanut omaishoidon avoimia palveluja ja kiristänyt lakisääteisten kriteereitä
LOIMAAN SEUDUN omaishoitajat ja läheiset ry:n puheenjohtaja ja muistisairaan äitinsä omaishoitaja Satu Ketonen asuu Oripäässä. Hän sanoo äitinsä käyneen aiemmin päivätoiminnassa Oripään palvelukeskuksessa.
– Kun korona tuli, palvelu keskeytyi, mutta alkoi kuitenkin uudelleen. Sitten taas Varhan aloittaessa päivätoiminnasta ei ole puhuttu enää mitään.
Palvelun heikentyminen harmittaa Ketosta, sillä Loimaalle asti hänen äitinsä ei voisi enää kuntonsa puolesta lähteä.
– Äitini viihtyi päivätoiminnassa hyvin, ja siellä oli myös pesupalvelu.
Nyt Ketonen ei tiedä, onko Oripäässä mitään toimintaa omaishoidettaville. Hän sanoo, että myös intervalli- eli lyhythoitojaksoihin on tullut heikennys oripääläisten osalta, sillä tarjolla ei ole enää hoitoa kotikunnassa. Ketosille ensisijainen hoitopaikka on Loimaalla intervalliyksikkö Kuuselassa, joka ei ole auki viikonloppuisin.
– Olen vielä vähän työelämässä, joten lakisääteisestä kolmen vuorokauden vapaasta en tavallaan koe hyötyväni, jos äitini viedään sinne arkena.
Vaihtoehtoinen paikka on Ketosen mukaan Pöytyän puolella Riihikoskella Riihikodissa, joka palvelee kaikkina viikonpäivinä. Siellä Ketosen äiti olikin viime syksynä, mutta pienen taistelun jälkeen. Hän sanookin, että viikonlopun intervallipaikkoja tuntuu olevan liian vähän.
Kymmenisen vuotta Loimaan seudun omaishoitajat ja läheiset ry:ssä työskennellyt Tiina Haapanen harmittelee, miten paljon Varha on vähentänyt omaishoitoa tukevia palveluita. Hän sanoo omaishoidon tuen koostuvan kolmesta osiosta: hoitopalkkiosta, vapaista ja omaishoitoa tukevista palveluista.
– Varha on lopettanut omaishoitoa tukevia avoimia palveluja. Myös lakisääteisen tuen kriteereitä on tiukennettu, mikä on samalla vähentänyt sen saamista.
Esimerkkinä Haapanen kertoo omaishoitajille järjestettävistä valmennuksista, joita pitäisi lain perusteella järjestää tarpeen mukaan. Niissä omaishoitajat ovat saaneet tietopaketin, mitä kaikkea heidän oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa kuuluu.
– Niitä ei ole järjestetty yhtään Varhan aikana. Ilmeisesti tarvetta ei ole katsottu olevan.
Ennen Varhaa osa kunnista järjesti myös vertaistukiryhmiä. Myös ne loppuivat Varhan myötä. Niissä liikkui Haapasen mukaan paljon hyvää tietoa suusta suuhun. Nyt omaishoitajalta voi jäädä moni asia pimentoon. Tärkeää oli myös tavata toisia samassa elämäntilanteessa olevia. Haapanen korostaakin omaishoidon olevan todella sitovaa ja raskasta työtä.
– Se ei ole mitään kevyttä läheisapua vaan usein ympärivuorokautista hoivaa.