Näillä sanoilla professori Timo Soikkanen aloitti Urho Kaleva Kekkosen (UKK) naiskuvioista kertoneen luentonsa. Luento oli osa Auranmaan opiston ja Pöytyän seurakunnan yhteistyössä järjestämää Studia Generalia -luentosarjaa.
Soikkasen mukaan Kekkonen oli naistenmies jo nuoresta alkaen. Hän oli urheilullinen, hyväkuntoinen ja hallitsi alkoholin käytön. Tärkeimpänä taitona oli kuitenkin kirjoittaminen ja puhuminen, joissa Soikkasen mukaan kukaan presidenteistämme ei ole vetänyt Kekkoselle vertoja.
Iida Komulainen oli ensimmäisiä Kekkosen romansseja. Myöhemmin Komulainen meni naimisiin juopon kanssa ja jäi lopulta puille paljaille. Kekkonen lähetti teiniaikojen rakastetulleen rahaa vielä ainakin pääministerinä ollessaan.
Osa Kekkosen charmia löytyi hänen moitteettomista käytöstavoistaan, jotka hän osasi synnynnäisesti sopeuttaa tilanteen tasolle. Oli kyse sitten vierailusta Valkoiseen taloon tai metsätyöläisten luokse, osasi Kekkonen etiketin virheettömästi.
– Kekkonen kaljuuntui jo nuorena, muttei yrittänyt peitellä sitä, vaan otti sen osaksi minuuttaan. Vaatteet hän teetätti aina räätälillä, vaikka rahat olisivatkin olleet tiukassa. Vaatteilla ei kuitenkaan pröystäilty.
Kunnostaan Kekkonen huolehti varsin tunnollisesti nuoresta pitäen, mutta systemaattiseksi kuntoilu muodostui 1950-luvun sairastelujen jälkeen. Hän kirjasi painonsa ylös päivittäin ja piti ruokapäiväkirjaakin. Ruokavaliossa oli runsaasti vedellä jatkettua piimää ja kalaruokia.
Jotain Kekkosen charmista kertoo se, että Eeva -lehti valitsi presidentin Suomen seksikkäimmäksi mieheksi vuonna 1971. Tästä kunniasta 71-vuotias Kekkonen oli erittäin otettu.
Kirjoittaminen Kekkoselta sujui kuin tanssi ja hänen nuoruusajan ystävänsä olikin kuvaillut Kekkosen kielen olevan kuin puukko. Soikkasen mukaan Kekkonen on käytännössä ollut ainoa presidenteistämme, joka todella on osannut kirjoittaa.
Politiikassa Kekkonen käytti kirjoitustaitojaan ensin toiminnan välineenä, sitten poliittisena välineenä ja lopulta vallan välineenä. Sylvi Kekkonen oli miehensä tärkein sensuroija ja Sylvin kuoleman jälkeen Kekkosen kirjoitusten sävy muuttuikin selvästi.
– Myllykirjeitä lukiessa huomaa hyvin sen kohdan, jolloin Sylvi kuoli. Kirjeet muuttuivat paljon ilkeämmiksi ja vähän tyhmemmiksikin. Ne eivät olleet enää niin tyylikkäitä kuin Sylvin aikana.
Rakkauskirjeissä Kekkonen osasi olla menemättä liian suoraan asiaan. Metsurina työskennellessään hän kirjoitti kirjeitä kämppäkavereiden puolesta maltillista markan korvausta vastaan. Kirjeiden tilaajat kopioivat Kekkosen tekstin omalla käsialallaan ja ilmoittivat vapaiden jälkeen, auttoiko lepertelyt ”kaadoissa”.
– Kekkonen kysyi, että ”onnistuiko”, ja jos oli onnistuttu, niin Kekkoselle maksettiin vielä toinen markka. Kekkonen sai näistä siis oppia ja hieman tuloja.
Pelkästään tilaustöinä rakkauskirjeitä Kekkonen ei tehtaillut, vaan lähetteli niitä ahkerasti mielitetyilleen. Lemmenkipeitä kirjeitä lähti joinain aikoina jopa päivittäin.
Sylvi Kekkonen (os. Uino) oli UKK:n elämän suurin rakkaus. Suhde alkoi molempien työskennellessä Etsivän Keskuspoliisin palveluksessa. Työpaikkaromanssit olivat tuohon aikaan ankarasti kiellettyjä ja rakastavaiset pitivätkin suhteensa salassa, vaikka jopa asuivat yhdessä.
– Sen ajan Suomesta kertoo paljon se, että suhteen tullessa ilmi Sylvi sai heti potkut, mutta UKK ei saanut edes huomautusta.
Pariskunnan välillä vallitsi suuri rakkaus, mutta mitä Sylvi sitten tiesi miehensä naisseikkailuista? Soikkasen mukaan avioparin sukupuolielämä päättyi ilmeisesti vuonna 1939 tapahtuneen kohdun ulkopuolisen raskauden jälkeisten komplikaatioiden jälkeen. Tämän jälkeen alkoivat suhteet, joista Sylvin uskotaan tarkkanäköisenä naisena olleen hyvinkin selvillä.
– Ahti Karjalainen on kertonut UKK:n myöntäneen uskottomuuden ja perustelleen tätä sillä, että Sylvi ”meni rikki” leikkauksen jälkeen. Pariskunnan Matti-poika on sanonut äidin suhtautuneen isän naissuhteisiin rauhallisesti. Eli siinä ei ollut sellaista pettämistä, vaan asia oli ilmeisesti aika pitkälti sovittu.
Avioeroa UKK ei harkinnut koskaan ja hänellä oli hyvin kielteinen suhtautuminen eroamiseen. Sylvi oli eroa muutamaan otteeseen harkinnut, mutta pariskunnan suhde jatkui Sylvin kuolemaan asti ilman syvempiä riitoja.
– Kun hän viimein eräillä kutsuilla tapasi miehensä ”ystävättären” Anne-Marie Snellmanin, hän totesi tälle ystävällisesti: kylläpä te olettekin komea nainen!
Lehtien sivuilla UKK:n naisseikkailuista ei pahem min hiiskuttu ennen 1950-luvun alkua. Helsingin Sanomien kerrottua Snellmanin kuuluneen Kekkosen seurueeseen Italian matkalla alkoivat muutkin kuin juorulehdet kirjoitella tuolloisen pääministerin suhteista.
– Juoruja liikkui hyvin paljon, mutta Kekkonen ”handlasi” tilanteen aina niin hyvin, että suuria skandaaleja ei syntynyt.
Snellmanin ja Kekkosen välit viilenivät vähitellen 1960-luvun alussa, kun Kekkonen tutustui ja rakastui 25 vuotta nuorempaan Anita Hallamaan, jonka kanssa suhde jatkui Sylvin kuolemaan saakka. Ja vähän ylikin, sillä Hallama piti suhteesta sisukkaasti kiinni, vaikka presidentti yritti erota.
Snellman ja Hallama olivat Kekkosen rakastajattarista tärkeimmät, mutta eivät suinkaan ainoat. Maininnan arvoisia Soikkasen mukaan ovat ”vanhat naiset” Rauni Luoma ja Armi Ratia, sekä ”nuoret naiset” Maarit Tyrkkö ja Arja Saijonmaa.
Varsinkin Sylvin kuoleman jälkeen myös kansannaisilta tuli presidentille varsinainen kirjetulva, josta suuri osa oli hyvinkin suorasukaisia.
– Kekkonen antautui joskus mukaan kirjeenvaihtoon. Silloin saattoi kirjeiden joukkoon ilmestyä adjutantin lappu, jossa kysytään, ”eikö tätä kirjeenvaihtoa olisi jo syytä lopettaa”.
Kekkosen naisista kertonut luento oli viimeinen Oripäässä pidetty luento tänä keväänä. Uusia luentoja järjestetään Auranmaan opiston rehtori Ilkka Virran mukaan jälleen syksyllä.