Kaupunginvaltuusto päätti 17.3.2025 kokouksessaan ostaa Loimaan kaukolämmön osakkeet Sallila Energialta.
Keskustelua syntyi ostajasta ja miten 7 miljoonan kauppasumma rahoitetaan. Kaukolämmön osuus on 25 prosenttia ja kaupungin 75 prosenttia. Kaupunki ottaa talousarviolainaa ja kaukolämpö voi käyttää ostoon lainaa, päästöoikeuksia tai vaikka sijoituksiaan kassavaroineen.
Kaupunki joutuu ottamaan talousarviolainaa rahoittajilta, koska sillä ei ole kassavaroja. Tämän hetken markkinakorot vaihtelevat 2,5 prosentin tasolla ja siihen päälle rahoittajan marginaalit niin puhutaan noin 3 prosentin vuotuisesta korosta. Korot voivat tietenkin vaihdella ylös ja alas markkinatilanteen mukaan, mutta käytän tässä laskelmassani tätä kolmea prosenttia.
Ensimmäisenä vuonna on korko 5 250 000 euron kaupungin lainalle on 157 500 euroa ja lyhennys esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden tasaerälyhennykselle 262 500 euroa eli yhteensä 420 000 euroa. Viimeisenä lyhennysvuotena (2045) ja samalla korolla olisi maksu enää: korko 7 875 euroa ja lyhennys 262 500 euroa eli yhteensä 270 375 euroa. Koko laina-ajalle 5,25 miljoonan lainalle kertyy korkokuluja 1 653 750 euroa – laskelmassa käytetyn 20 vuoden laina-ajalle.
Kaupunki tarvitsee Kaukolämmöltä osinkotuloja, jotta se pystyy maksamaan korot ja lyhennykset, eikä niihin käytetä saatuja verotuloja. Ensimmäisen vuoden 420 000 euron maksuerään, on liiketoiminnan tuloja saatava 525 000 euroa, sillä osinko voidaan maksaa vasta verojen (-20 %) jälkeen. Samalla tavalla joudutaan hankkimaan liiketoiminnalla tuloja koko laina-ajalle. Maksettavia veroja 20 vuoden ajalle kertyy, mikäli veroprosentti pysyy samana, 1 725 940 euroa.
Tässä esimerkissä ovat voittajia: Sallila, joka saa myytyä osakkeensa; rahoituslaitos saadessaan 5,25 miljoonan eurolle 1,65 miljoonan korkotulot ja Suomen valtio Kaukolämmön maksamilla 1,73 miljoonan tuloveroilla. Häviäjiä ovat kuntalaiset.
Toinen vaihtoehto oli, mutta se hävisi, että Kaukolämpö ostaa omat osakkeensa Sallilalta ja rahoittaa sen, jo myydyistä päästöoikeuksista saaduilla tuloilla, vielä myymättömillä päästöoikeuksilla ja tarvittaessa kassavaroilla. Näin säästyisivät kaupungin lainan maksu + korkokulut + tuloverot valtiolle eli yhteensä 8,63 miljoonaa euroa. Voittajia tässä olisivat kuntalaiset.
Jatkossa Kaukolämmön kehittämiseen ja investointeihin tarvittavat rahat lainattaisiin rahaa ”myyviltä” ja kaupunki antaisi siihen täysimääräisen takauksen, kuten on menetelty ennenkin aina Kaukolämmön perustamisesta lähtien.
Ei ole järkevää taloudenpitoa, että velaton Kaukolämpö kerää käytettävissä olevia varoja etukäteen ja emo kaupunki lainaa rahaa rahoituslaitoksilta osakkeiden ostoon. Tässä vaihtoehdossa maksumiehiksi joutuvat kaukolämmön lämpöenergian ostajat ja välillisesti myös kuntalaiset.
Vielä ei ole myöhäistä muuttaa päätöstä eli tehdä uusi päätös ja antaa konserniohjausta niin, että Kaukolämpö toimii osakkeiden ostajana, sillä päätös tulee lainvoimaiseksi vasta valitusajan jälkeen.
Olavi Suominen