Onpa ollut erikoinen kevät, ei kun talvi – vai mitä tämä nyt edes onkaan? Jos vanhaa kansaa on uskominen, niin kuukauden päästä on kesä – sillä näin ja kuulin juuri kiurun. Todellisuudessa ensimmäiset kiurut voivat tulla jo helmikuussa, joten vanha loru ”Kuu kiurusta kesään” ei ihan pidä paikkaansa, vaikka tänä vuonna se siltä tuntuukin.
Kuvamuistojen perusteella olen tähän aikaan vuodesta monesti vielä hiihtänyt into piukalla, kun nyt olen löytänyt itseni pyöräilemästä erittäin keväisistä maisemista. Kun viime vuonna oli melkein puoli vuotta lunta maassa, niin tänä vuonna hiihtämään pääsi kahtena viikonloppuna.
Ilmakehässä pyörivän polaaripyörteen on sanottu pitävän talven lämpimämpänä, mutta Ilmatieteen laitoksen mukaan myös ilmastonmuutos lauhduttaa tulevaisuuden talvia Suomessa ja luvassa olisi vähemmän lunta sekä aurinkoa.
Kun monesti helmikuun lopulla on voinut ihailla hangella kimaltelevia valonsäikeitä, niin kuun vaihteessa näin puolestaan pajunkissoja. Muuttavat joutsenparvet ovatkin olleet monelle jo tuttu näky, ja muuttolintuja on vilahtanut ohi useampi parvi.
Onhan se ollut aika hienoa tuntea tuo keväinen fiilis, kun aurinkokin on ilmestynyt harvakseltaan taivaalle. Mutta samalla se on ollut hieman huolestuttavaa, sillä tuollainen sahaava sää jään ja sulan välillä tai mahdollinen pidempi takatalvi ei ole ihanteellista erityisesti kaikkien luonnon kasvien tai eläinten kannalta.
Alkuvuosi meni pitkälle liukastellen, mutta vihdoin viimein kaivoin pyöräni talviteloilta ja vein sen huoltoon. Pyöräni on jo vanhahko, mutta uskon, että korjaamalla se pysyy kunnossa vielä jonkin aikaa kiertotaloushengen mukaisesti.
Toivon vain, että sen uudet kumit kestävät sepeliä. Toisaalta, jos takatalvi jälleen puskisi päälle, niin sepeliä on hyvä olla valmiina jalkakäytävillä.
Olen ennemminkin kesäkausipyöräilijä, sillä siedettävät matkat välillä myös kävelen mielelläni. Mutta nastarenkaat olisivat ehdottomasti se ihailtava vaihtoehto, koska varmasti ne saisivat pyöräilemään monen turhahkon automatkan sijaan.
Liukkaista huolimatta tuli lenkkeiltyä, mutta olin kaivannut enemmän raikasta ilmaa, ja sitä vastatuuleen puskiessa saikin urakalla. Monesti on tuntunut siltä kuin tuulet olisivat lisääntyneet, mutta tilastojen mukaan ne ovat kuitenkin pysyneet samankaltaisina. Asiaa väitöskirjassaan tutkinut ilmatieteen laitoksen tutkija Terhi Laurila ei ainakaan ollut havainnut isoja eroja tuulisuudessa ja myrskyissä 40 vuoden ajalta.
Vuoden ensimmäisen pyörälenkin jälkeen kuitenkin uni tuli kuin puskemalla, kun samalla päädyin pyörälenkin päätteeksi vielä avantosaunan lempeisiin löylyihin ja virkistävän kylmään veteen.
Marianne Rovio