LOIMAAN hyvinvointitoimikunta päätti tiistaisessa kokouksessaan esittää, että kaupungille ruvetaan valmistelemaan esteettömyyssuunnitelmaa. Kaupungin henkilöstöpäällikkö ja hyte-koordinaattori Eveliina Kiiski sanoo, että töihin ryhdytään tulevalla valtuustokaudella.
Yhtenä edustajana hyvinvointitoimikunnassa toimii vammaisneuvoston puheenjohtaja Oili Saarikko. Hän sanoo, että vammaisten asioita kuunnellaan päättäjien ja virkamiesten taholta koko ajan paremmin, mutta esteettömyydessä riittää edelleen työtä. Esimerkiksi kaupungin nettisivut eivät ole hänen mielestään saavutettavia eli selkokielisiä.
– Tietoa joutuu hakemaan monen klikkauksen kautta, eikä se onnistu kaikilta.
Vammaisen henkilön onkin hänen mukaansa helpompi lukea kaupungin tapahtumista ja asioita lehdestä, koska apuvälineenä voi käyttää lukulaitetta.
Kaupungilla liikuttaessa suurin ongelma on jalkakäytävien korotukset, joiden yli on vaikea päästä pyörätuolilla tai rollaattorilla. Ne ovat kuitenkin Saarikon mukaan kaupungin viranhaltijoiden tiedossa, sillä viime kesänä vammaisneuvosto toteutti kolme esteettömyyskävelyä vammaisten henkilöiden ja viranhaltijoiden kanssa.
Lisäksi Saarikko nostaa esiin Melliläjärven, joka ei sovi vammaisille henkilöille. Melliläjärven esteettömyyden parantamisesta on jätetty myös kuntalaisaloite vuonna 2022.
Vesihovin uimahallissakin on parannettavaa, jotta se palvelisi paremmin vammaisia ja ikäihmisiä. Esimerkiksi saunassa portaat ovat liian jyrkät heikkojalkaisille ja pukuhuoneiden vessat liian pieniä apuvälineiden käyttäjille.
Jotta vammaiset henkilöt pystyisivät tulevaisuudessa osallistumaan entistä paremmin liikuntaharrastuksiin, Saarikko sanoo vammaisneuvoston esittäneen, että sen jäseniä otetaan mukaan uuden liikuntahallin suunnitteluun.
Viisi vuotta sitten aivoverenvuodon saanut ja kehitysviiveestä kärsivä Pia Heikkilä haluaisi elää normaalia nuoren naisen elämää. Se ei ole aina kuitenkaan mahdollista, sillä kulkemis- ja tasapainovaikeuksien vuoksi moniin paikkoihin on vaikea mennä. Hän ei myöskään pysty käyttämään vasenta kättään kunnolla, ja siksi esimerkiksi raskaiden ovien aukaiseminen ei onnistu.
– Julkisissa tiloissa pitäisi olla painike, josta ovet saa auki. Lisäksi kaiteita pitäisi olla paljon enemmän eri paikoissa.
Erityisen hankalana Heikkilä pitää graniittisia kynnyksiä, joiden hän sanoo olevan liukkaita. Hän toivoisi myös, että kahvilat ja liikkeet kertoisivat selvästi, onko siellä esteetöntä sisäänkäyntiä.
– Esteetön kulkureitti pitäisi merkitä esimerkiksi nuolilla.
Hän sanoo käyvänsä myös paljon erilaisissa konserteissa ja urheilutapahtumissa, joissa on vielä rutkasti parannettavaa esteettömyyden suhteen. Esimerkiksi vaikeakulkuiset portaikot, hankalat wc-tilat ja syrjässä sijaitsevat hissit ovat Loimaan kaupunginkin tiloissa arkipäivää.
Adhd:sta ja hahmotushäiriöstä kärsivä Jarmo Koskinen sanoo aiemmin olleensa todella ujo ja arka lähtemään mihinkään, mutta rohkaistuneensa arjen tuen palveluiden ohjaajansa Susanna Männistön avustuksella. Nykyään Koskinen harrastaa padelia ja keilausta, joihin hän kulkee itsenäisesti kävellen. Reittejä hän harjoitteli ensin Männistön kanssa.
Koska kelloaikojen hahmottaminen tuottaa Koskiselle vaikeuksia, Männistö päivittää hänen viikkokalenterinsa kerran viikossa puhelinsovellukseen.
– Siitä tiedän aina, missä minun tulee milloinkin olla, työtoimintaan Kojonkulmalla osallistuva Koskinen kertoo.
Kaupungilla kulkiessaan hän toivoisi katukylttien olevan suurempia ja ohjeiden selkokielisiä. Vammaisen ihmisen kun on vaikea hahmottaa monimutkaisia lauserakenteita ja sanoja. Männistö sanookin, että kaikkein parhaiten toimivat kuvat ja hymiöt.
– Ja pohjapiirustukset esimerkiksi kaupoissa olisivat aivan ehdottomat, Koskinen vielä lisää.
Kaupungillle ja erilaisten tapahtumien järjestäjille Koskinen ja Heikkilä muistuttavat, että myös vammaiset ihmiset haluavat elää mahdollisimman normaalia elämää. Siksi he toivovatkin esteettömyyden huomioimista.
– Esteettömyys ei ole mikään lisäpalvelu vaan ihmisoikeus.