HUMPPILA Kaksi kuukautta vajaa 40 vuotta. Niin kauan maanantaina eläkkeelle jäänyt Jari Salokangas, 62, ehti työskennellä Humppilan Osuuspankin konttorissa.
Hänen ensimmäinen kesätyöpestinsä alkoi kesäkuun alussa vuonna 1985. Hän opiskeli silloin oikeustieteellisessä tiedekunnassa Turun yliopistossa ja pääsi kesäksi notariaattipuolelle harjoittelemaan muun muassa perunkirjoitusten ja kauppakirjojen tekemistä. Tammikuussa 1989 hän aloitti vakituisena pankkilakimiehenä. Ura sai yllättäen nopean käänteen Salokankaan ollessa 32-vuotias, kun hänelle tarjottiin toimitusjohtajan tehtäviä. Edellinen oli sairastunut äkillisesti.
– Tiesin kuitenkin aika pitkälle, mihin ryhdyin, hän toteaa vastaanotetusta tehtävästä mutta myöntää aikojen olleen silloin raskaita ja työpäivien pitkiä.
– Siitäkin selvittiin, kiitos ammattitaitoisten työkavereiden ja hyvän hallinnon.
Käänteitä Salokankaan uralle mahtuu paljon muitakin, sillä pankkiala jos mikä on mullistunut vuosikymmenien saatossa. Hän sanookin nähneensä niin 1980-luvun nousukauden kuin 1990-luvun alun laman, jolloin lainojen korot huitelivat yhtäkkiä 20 prosentissa. Siksi hän sanookin, ettei olisi ikinä kuvitellut näkevänsä myös sellaisia aikoja, jolloin korot voivat olla miinuksella. Silti sekin ajanjakso mahtuu hänen pitkälle uralleen.
Muutoksia on piisannut myös itse pankkisalissa, jossa hänen aloittaessa oli pitkä rivi kassapisteitä.
– Ja lähes koko ajan oli jonoa.
Myös pankinjohtajan pakeilla riitti asiakkaita, ja Salokangas sanookin juuri heidän palvelemisensa olleen paras osa työtä. Nyt lainaneuvottelut ovat pitkälti sähköisiä, kuten suurin osa palveluista muutenkin.
– Koronan jälkeen kovinkaan moni ei enää palannut konttoriin asioimaan.
Nykyään suurin osa toimitusjohtajan töistä onkin hallinnollisia, mikä on Salokankaan mielestä vaikuttanut oman työn mielekkyyteen.
– Asiakkaiden kanssa toimiminen ja palveleminen on jäänyt harmittavasti sivuosaan.
Uusin muutos Humppilan konttorin hallinnossa koettiin vuodenvaihteessa, kun Humppila-Metsämaan osuuspankki yhdistyi Jokioisten ja Ypäjän pankkien kanssa Jokiläänin osuuspankiksi. Siinä vaiheessa toimitusjohtajaksi nimitettiin Jokioisten konttorin Ville Aarnio ja Salokangas vanhemmaksi neuvonantajaksi. Tai vanhemmaksi heimopäälliköksi, kuten Aarnio on humoristisesti todennut.
Uutta elämänvaihettaan Salokangas sanoo odottavansa jo innolla, vaikka työ onkin ollut mielenkiintoista ja monipuolista. Vuosikymmeniin on kuulunut myös paljon pitkiä työpäiviä sekä hektistä ja paineistettua tekemistä.
– Keskeneräisyyden sietokyky on kasvanut, sillä koskaan ei ole ollut valmista.
Mitään suurempia suunnitelmia Salokankaalla ei ole tulevien eläkepäiviensä varalle. Talousasioita hän aikoo seurata jatkossakin, ehkä lukea enemmän kirjoja ja hoitaa myös kuntoaan. Sisäinen kello puolestaan pitää huolen siitä, että aamut alkavat jatkossakin vähän viiden jälkeen.
Yhden seikan hän on kuitenkin pannut merkille, mikä yhdistää eläkkeelle jääneitä kavereita.
– Heillä on hymy herkässä. Sitä tässä itsekin odottelen.