Kuva on kuin turboahdettu näyttelypiha. Jokaisen kasvin lehdet ja pensaiden ja puiden oksat kaartuvat täydellisinä, nurmikko on kuin smaragdeja ja kuvan valo kuin tähtipölyä.
Polku kaartuu puiden taakse kuin…
Hetkinen. Eikö missään ole yhtään kuivaa lehteä, oksanoksaakaan maassa tai kurittomasti suuntaan ja toiseen sojottavaa ruohontupsua?
Voiko tällaista pihaa olla olemassakaan?
Todennäköisesti ei voi. Todennäköisesti kuvan piha on luotu tekoälyllä ja tässä puutarhassa ei kukaan ole kuokkinut lapion, haran ja istutuskuokan kanssa (mielipuolisuuden rajamailla yötä myöden).
Saman henkilön – tai ehkä ennemminkin ”henkilön” – julkaisemat muutkin kuvat ovat samanlaisia. Liian täydellisiä. Niin täydellisiä, että tuskin edes kuvankäsittelyohjelmilla saisi sellaista aikaan enemmän tai vähemmän täydellisestä tosielämän pihasta.
Niissä aina joku oksa päättää kaartua johonkin muuhun suuntaan kuin muut. Tai kurottaa korkeuksiin pystysuoraan, kun muut nojaavat rennonletkeästi sivulle.
Aina jotain kukkaa käy joku ötökkä tai puutarhaa buffet-pöytänään pitävä valtava rusakko natustamassa ja aina joku lehti ruskistuu tai koko kasvi päättää päätyä kompostia koristamaan.
Oma itkunsa ovat ne siemenet, jotka eivät koskaan tuota idun itua, kukan kukkaa, porkkanaa tai punajuurta natusteltavaksi.
Kivoja kuviahan nämä, mutta mitä muuta? Eivätpä juuri mitään.
Tai sitten olen vain kateellinen.
Ajatelkaa, mitkä siivoustalkoot meillä on luvassa. Tekoäly suoltaa ensin internetin ja somen ja muut kanavat täyteen kaikkea tuubaa ja sitten käskemme tekoälyä suodattamaan kaikesta siitä meille esiin edes jollakin tavalla tolkulliset viestit ja tiedot.
Vielä masentavampaa on miettiä, kenen komennoista tekoäly käskynsä ottaa ja kenen käskemänä kanavat täyttyvät roskasta niin, että emme enää löydä sen seasta itsellemme tärkeää ja tarpeellista tietoa.
Toisessa yhteisöpalvelussa eräs jäsen kertoi, miten teki kaikki kuukauden päivityksensä muutamassa minuutissa tekoälyn avulla ja ajasti ne ilmestymään säännöllisesti (algoritmi palkitsee näkyvyydellä tilejä, jotka julkaisevat säännöllisesti päivityksiä). Ja päälle kehuskeli, ettei tarvitse viikkoihin vaivautua paikalle, vaan voi tehdä mitä tykkää.
En taida vaivautua minäkään.
Kati Uusitalo