LOIMAA Erään kaskun mukaan pärekatto kestää kuusi vuosikymmentä. Ensimmäiset kaksi vuosikymmentä se on ihan hyvä, seuraavat 20 vuotta sitä paikataan ja loput 20 vuotta se vuotaa.
Hollonmäen kantatilan päreet ovat todistetusti kestäneet yli sata vuotta. Ajan hammas on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ja paikoin päreistä on enää naulat muistona.
Paitsi pitkäikäinen päärakennuksen pärepinta on myös harvinainen. Se kun on naulattu seinähirsien päälle, ulkoverhoukseksi.
Tilan emäntä Pia Hollo arvelee, että muitakin päreverhottuja taloja on, muttei hänen tiedossaan. Voi siis väittää, että maanantaina Hollonmäellä alkaneet päretalkoot ovat kulttuuriteko.
Kaikenikäisiä rakennuksia on syytä kunnostaa kotiseutuhengessä, jopa tasakattoisia 70-luvun taloja. Nekin ovat pala suomalaista rakennushistoriaa. Päretalkoissa ”rakennusmestarina” toimineelle Heikki Eskolalle mieluisinta ovat kuitenkin vanhat rakennukset ja perinnemenetelmät.
Pärekattoja kunnostaessaan mies on sitkeästi luottanut vasaraan, mutta Hollonmäen työmaalla myönnyttiin olosuhdesyistä paineilmatyökalujen käyttöön. Kuivumisen myötä vääntyneet päreet tottelivat mukisematta naulapyssyä.
– Tulee vähän vähemmän mustia sormenpäitä, Eskola virnistää.
Paavo Salonen muistaa, kuinka hänen lapsuudenkodissaan Punkalaitumella uusittiin ulkorakennuksen pärekatto. Polvenkorkuinen Salonen onnistui saamaan tikun kipeästi jalkaansa. Tämän kesän talkoista hänellä on kivuttomampia kokemuksia. Porukalla tekeminen on mukavaa ja mielenkiintoista.
Eero Ristimäki kertoo osallistuneensa talkoisiin, koska Heikki Eskola soitti ja pyysi. Työnjohtajan innostava ote saa Ristimäeltä vuolaat kehut. Eskola on tietää, taitaa ja kannustaa.
Tilan emäntä tuntee samoin.
– Loimaa-Seura kannusti tähän sillä ajatuksella, että vielä on ihmisiä, jotka osaavat pärehommia. Heikki Eskola on erinomainen organisoija, hänellä on se tarvittava tietotaito.
Julkisivun uusimista valmisteltiin viime vuonna kaatamalla haapoja ja höyläämällä päreet. Ne oli tarkoitus kiinnittää samana kesänä, mutta koronatilanteen vuoksi projektia lykättiin vuodella.
Haapapäre on kestävää, eikä tykännyt pahaa säilyttämisestä. Ennen kiinnittämistä päreet kasteltiin, jotteivät ne katkenneet käsiteltäessä. Seinä on luultavasti valmis ensi viikolla, sitten se maalataan punamullalla.
Päärakennuksen muiden sivujen uusimisesta Hollo ei uskaltanut lausua toistaiseksi mitään. Tänä kesänä työtä tuskin jatketaan, vaikka päreitä jäisi yli.
– Tämä seinä on aurinkoon päin ja huonoimmassa kunnossa.
