Koripallo
Sari Holappa
Koripalloliigassa kohtaa tällä kaudella kaksi melko erilaista joukkuetta. Helsingin Seagulls on pelannut liigatasolla vuodesta 2014 alkaen. Loimaan oma kotijoukkue Bisons puolestaan on palannut korkeimmalle sarjatasolle viiden vuoden tauon jälkeen. Helsingissä toimintaa pyörittää neljä ammattilaista ilman vapaaehtoisia. Loimaalla palkattuja työntekijöitä on kaksi ja vapaaehtoisia suuri, uskollinen määrä. Myös budjetit ovat eri luokkaa, samoin kuin tavoitteet.
Näitä kahta joukkuetta yhdistää kuitenkin yksi asia: molempien taustavoimista löytyy Perho. Isoveli Aku on luotsannut ammatikseen ensin Bisonsia sen edellisellä liigakaudella ja Seagullseja vuodesta 2016 alkaen. Heikin palkkatyöt koripallon saralla ovat puolestaan vasta aluillaan. Tähän saakka hän on paiskinut hommia Bisonsissa vapaaehtoisena.
– En vieläkään oikein jaksa uskoa, että saan palkkaa tästä, joukkueenjohtajana toimiva Heikki naurahtaa.
Sen verran Aku on veljeään kuitenkin jo varoitellut, että korishommat vievät paljon aikaa.
– Sanoin jo silloin heti alkuun, että varautuu sitten siihen. Varsinkin, kun Heikki on edelleen myös maatalousyrittäjä.
Heikki myöntääkin, että toisinaan on vaikea erottaa, missä menee työn raja.
– Mutta ehkä niin kauan kuin itse nauttii ja saa hyvän fiiliksen tekemisestä, niin sitä jaksaa, hän pohtii.
Samaa sanoo Aku, joka kertoo usein lähtevänsä vieraspelimatkoille mukaan, vaikka se ei varsinaisesti hänen työnkuvaansa toimitusjohtajana kuulukaan.
– Nautin kuitenkin niistä matkoista eri lailla, kun saan mennä ikään kuin valmiiseen pöytään ja vain nauttia pelistä.
– Siitä saa sen parhaan fanikokemuksen, kun pääsee itse sinne vaihtopenkille aistimaan tunnelmaa ja saa olla näin pelin tuoksinassa mukana, Heikki vielä jatkaa.
Vaikka voisi luulla, että liigatasolla pelattaessa olisi enemmänkin salaisuuksia, ypäjäläisveljekset sanovat soittelevansa koripalloon liittyvistä asioista monta kertaa viikossa. Yhdessä voidaan spekuloida pelaajavalinnoilla tai pohtia jotain käytännön asiaan liittyvää ongelmaa.
– Koska Suomessa on aika pienet piirit, koripallojoukkueiden kesken tehdään paljon yhteistyötä ja peleissä saatetaan käydä kahvillakin. Ainoastaan pelilliset ja pukukoppiasiat ovat sellaisia, joista ei voi puhua, veljekset toteavat.
Aku on kertonut Heikille myös erilaisista ja uudenlaisista yhteistyökumppanikuvioista tai antanut vinkkejä yksittäisistä pelaajista.
– Yhdessä vaiheessa tosin oli niin, että olimme molemmat saman pelaajan perässä, Aku nauraa.
Heikin mielestä veljen kokemus on ollut hänelle suureksi avuksi.
– Tässä on ollut siinä mielessä helppo lähteä toimimaan, kun on heti tiennyt, kenelle soittaa.