Tämä on ajalta kun monetkin palvelut vielä toimivat, mutta eivät toimi enää. 60-luvun loppupuolella juoksulenkeilläni minua alkoi kiusata, että oikea jalkani väsyi aina toista enemmän.
Silloin mitään vastaanottoaikaa tilaamatta menin silloisen Alastaron kunnanlääkärin Pekka Peromaan vastaanotolle, jossa vaan pari henkilöä odotti vuoroaan. Hän totesi että jalassani on vähäistä suonikohjua, joka on syy jalan väsymiseen ja pisti lähetteen Loimaan aluesairaalaan suonikohjuleikkaukseen.
Alle viikon tuli kirje sairaalasta leikkaukseen ja kolme viikkoa vastaanotosta oikean jalan suonikohjut oli leikattu eli homma hoidettu, eikä sen jälkeen ole ne vaivanneet.
Sitten taas 90-luvun alussa jouluaattona aikaisin hampaani lohkesi ja se satutti kieltä niin että oli vaikea puhua.
Olimme jo vuosia olleet silloisen alastarolaisen hammaslääkäri Nyströmin asiakkaita ja siksi rohkeninkin mennä hänen ovelleen jouluaattoaamuna apua hakemaan. Hän aukaisi oven aamutakissa ja pieni pojanpoikansa sylissään.
Kerroin ongelmani ja hän käski tulla kahden tunnin päästä uudestaan, kun nyt oli pikkumiehen aamuaterian aika. Menin sovittuun aikaan silloin jouluaattona ja heti istuinkin hammaslääkärituolissa. Laittoi pikkumiehen lattialle istumaan leluineen ja hioi hampaani terävät reunat niin että ei kieltä enää rikkonut.
Kaiken lisäksi hän paikkasi pienen reiän, jonka huomasi. Tämän hän teki siis jouluaattona, eikä edes lisähintaa siitä ottanut.
Nykyisin hoitoon pääsy olisi esilletuomistani ajoista valovuosien päässä, eikä siihen enää paluuta ole. Väistämätön tosiasia on, että kaikki terveydenhoidon palvelut tulevat keskittymään kauemmaksi niiden tarvitsijoista, lähinnä suurempiin taajamiin.
Hyvääkin tietysti löytyy, sillä lääketiede on kehittynyt kovaa vauhtia ja paljon uusia lääkkeitä on kehitelty markkinoille ja parantavia hoitomuotoja on käytettävissämme.
Säästösyihin vedoten monen terveysaseman toiminta lopetetaan, mutta mihin ihmeeseen rahamme nykyisin sitten katoavat? Johtuneeko sitten siitä kun Suomi on sitouttanut itsensä liiaksi globaalin maailman ja EU:n panttivangiksi, jolloin rahaa katoaa paljon muille kuin oman maan tarvitsijoille.
Taisto Levo
Alastaro