LOIMAAN SEUDULLA on perinteisesti oltu aktiivisia sovittelemaan rikos- ja riita-asioita. Suuri kiitos tästä kuuluu sovitteluohjaaja Satu Kiviperän mukaan Loimaan poliisille.
– Poliisi ohjaa tapauksia todella hyvin sovitteluun, ja meillä onkin heidän kanssaan erittäin toimiva yhteistyö.
Tavallisesti tapauksia tulee vuodessa noin 50–70. Viime vuonna tapausmäärissä oli kuitenkin laskua, ja sovitteluja tuli käsittelyyn 40. Kiviperä uskoo sen johtuvan koronasta, koska ihmiset eivät liiku enää niin paljon.
ENITEN Loimaan alueella sovitellaan lieviä pahoinpitelyjä ja pahoinpitelyjä.
– Sitten tulevat vahingonteot, kunnianloukkaukset, kotirauhan rikkomiset ja naapuririidat.
Rikoslajia tärkeämpi kriteeri sovittelun kannalta on asian soveltuvuus sovittelumenettelyyn. Yleensä aloitteen tekee poliisi ja joskus syyttäjä.
– Myös kansalaiset voivat tehdä riita-aloitteen, ja se onkin lisääntynyt vähitellen. Lähisuhdeväkivalta on kuitenkin sellainen, jossa aloitteen voi tehdä ainoastaan poliisi tai syyttäjä.
Osapuolille sovittelu on maksutonta, puolueetonta, luottamuksellista ja vapaaehtoista. Myös yhteiskunnalle se on edullisempaa kuin käräjöinti.
Lopputulemana sovitteluissa on usein esimerkiksi pahoinpitelyissä anteeksipyyntö ja korvausvaatimus, joka sovitaan maksettavaksi. Vahingonteoissa vahinko korvataan tavallisesti rahallisesti, mutta Kiviperän mukaan se voi olla joskus myös työkorvaus.
KAIKKIAAN Loimaan alueella on vapaaehtoisia sovittelijoita kymmenen, mikä on Kiviperän mielestä varsin hyvä määrä. Yleensä ottaen Varsinais-Suomessa on kuitenkin lisätarvetta, ja maaliskuussa on alkamassa uusi kurssi, johon on parhaillaan haku käynnissä. Sinne voivat hakea myös loimaalaiset.
– Sovittelijan tulee omata hyvät vuorovaikutustaidot. Hänen pitää tulla myös ihmisten kanssa hyvin toimeen, Kiviperä kertoo kriteereistä ja sanoo, että kurssitettavat valitaan haastattelujen perusteella.
Sen sijaan siviiliammatilla ei ole väliä, mutta aika usein sovittelijoista löytyy sosiaali- tai terveyspuolen ihmisiä. Myös opettajia on aika paljon.
– Ammatilla ei ole kuitenkaan merkitystä, ja meiltä löytyy sovittelijoita monista ammattikunnista. Myös eläkeläisiä on sovittelijoina.
Koska kyseessä on vapaaehtoistyö, siitä ei makseta palkkaa tai palkkiota, mutta kulut korvataan.
– Kenenkään ei tietenkään tarvitse ajaa tai soitella omalla kustannuksella.
KEITTIÖALALLA työskentelevä Tanya Rekonen sanoo lähteneensä sovittelijan koulutukseen kesällä 2020, kun hän sattui näkemään ilmoituksen.
– Minulla oli sopiva elämäntilanne, kun olin vasta muuttanut Loimaalle ja työt olivat jääneet Turkuun.
Rekonen kertoo aina olleensa kiinnostunut myös sosiaalialan töistä, joten sovittelijana toimiminen on avannut mukavasti oven siihen maailmaan.
– Tämä on ollut oikeastaan kivampaa kuin alun perin ajattelin. Tapaukset ovat olleet niin mielenkiintoisia, että ne tempaavat mukaansa. Sovittelutilanteessa koko ulkomaailma unohtuu, hän kuvailee ja sanoo tekevänsä yhdestä kahteen juttua kuukaudessa.
Parasta on hänen mielestään nähdä, kun vaikeistakin asioista päästään sopuun yhteisen pöydän ääressä.
– Kun istumme yhdessä ja keskustelemme asiallisesti, huomataan monesti esimerkiksi se, ettei toinen olekaan tarkoittanut asiaa niin kuin toinen on luullut.
Haastavimmat tapaukset liittyvät Rekosen mukaan usein nuoriin, sillä heitä on joskus vaikea saada avautumaan.
– Siinä voi joutua kysymään useampaan kertaan, että mitä oikein tarkoitit.
Toisaalta Rekonen myös tykkää työskennellä juuri heidän kanssaan, sillä nuorten juttuja sovittelemalla voi hyvässä lykyssä olla kauaskantoiset seuraukset.
– Koen, että onnistuneella sovittelulla voi olla vaikutusta nuorten koko loppuelämään.
Varsinais-Suomen sovittelutoimiston sovittelukoulutuksesta voi kysellä enemmän Satu Kiviperältä. Yhteystiedot löytyvät Varsinais-Suomen sovittelutoimiston kotisivuilta.