Monella menee Loimaalla ja sen lähikunnissa hyvin, tai ainakin ihan arkisen mukavasti. Kun kuntamme sijoitetaan tilastojen perusteella huono-osaisuutta kuvaaville mittareille, huomaamme, että paljon on myös heitä, joilla ei mene hyvin (LL 24.2.).
Huono-osaisuudestakin kertovalla mittarilla voi toki olla hyvä puolensa. On ikävää, että esimerkiksi päihdehuollon palveluita tarvitaan paljon, mutta samalla asiakkuudet ehkä kertovat, että ihmiset hakevat ja saavat apua ongelmiinsa.
Lähes kolmensadan kunnan joukossa Loimaa ja sen lähikunnat sijoittuvat useilla mittareilla huono-osaisimpaan kolmannekseen. Tämä ei varmastikaan tule virkamiehille ja päättäjille yllätyksenä, mutta luvut ovat tarpeellinen muistutus meille kaikille siitä, että kaikilla ei mene hyvin ja että pahalla ololla on vaikutuksensa yhteisöön ja jopa kuntien talouteen – saati yksilön omaan elämänkaareen.
Pitkäaikaistyöttömien tarinoista voi päätellä myös paljon (LL 24.2.).
Ainakin koulupoissaoloihin ja niiden syihin pitää puuttua, koulutus pitää pyrkiä saamaan jokaiselle ja muistaa myös se, että digiosaamisessa on monilla puutteita – nuoremmillakin kuin tarinansa jutussa kertoneilla 58- ja 59-vuotiailla työttömillä.
Tarinat myös muistuttavat, että avulla on merkitystä.