Olin tammikuussa kokouksessa, jossa valittiin jäseniä hallitukseen. Tasa-arvopykälien mukaan kummankin juridisen sukupuolen tuli olla edustettuna riittävissä määrin. Kokouspapereissa esiteltiin ehdokkaat ja naisten esittelyiden perässä luki: ”edustaa hallituksessa naissukupuolta”.
Sukupuolesta ei kai saisi tehdä oletuksia ja siksi on varmasti paikallaan kertoa ehdokkaan sukupuoli, kun sillä valinnan kannalta on merkitystä. Todellista tasa-arvoa olisi kuitenkin mielestäni ollut kirjoittaa jokaisen ehdokkaan sukupuoli esittelyyn. Tämä on pilkun viilaamista, mutta toisaalta sillä voi olla myös suuri merkitys.
Sukupuolikiintiöiden pitäisi olla asia, jonka toteutuminen tarkistetaan viimeisenä, kun valinnat on tehtävään soveltuvuuden perusteella tehty. Tämän jälkeen voidaan vielä tehdä välttämättömiä muutoksia, jotta tasa-arvo toteutuu myös tilastollisesti. Lopulta kyse on siitä, miten kiintiöt vaikuttavat asenteisiimme. Ainakaan itse en haluaisi edustaa sukupuolta, vaan tulla huomioiduksi omana itsenäni.
Sukupuolikiintiöt ovat tässä ajassa välttämättömiä. Tällaisten normien käytön tulee kuitenkin vain varmistaa, että etenemme kohti aitoa tasa-arvoisuutta. Toivon, että vielä minun elinikäni aikana voidaan todeta, että sukupuolikiintiöt ovat tarpeettomia. Olen kuullut sanottavan, että sukupuolikiintiöitä tarvitaan niin pitkään, kun valituksi tehtävään voi tulla yhtä epäpätevä nainen, kuin epäpätevin tehtävään valittu mies on.
Jotain kertoo sekin, että ennen tämän tekstin kirjoitusta soitin siskolleni, kysyäkseni voiko mies kirjoittaa tasa-arvosta naistenpäivänä julkaistavaan lehteen. Tasa-arvo kuuluu miehille, naisille ja ylipäätään kaikille, mutta lopulta kaiken takana on nainen. Hyvää naistenpäivää!
Miro Marjamäki